Buena vibra
Mikä viikonloppu!!!! Paras hetkeen, huh.
Voin sanoa et siinä vaiheessa, kun Quique Neira laulaa, aurinko tulee esiin ja mulla on mun latino-posse ympärillä ja kädessä platano-snackseja, ei ole mitään syytä olla murheellinen. Mä olin niin vitun onnellinen sellasen 10 sekuntia, tuntui ku oisin ollut taas takaisin kotona. Onneks mul oli RayBanit naamalla, voisin vannoo et pari lagrimaa oli silmäkulmassa, jaja. Ja se veti Gondwanan Yo no quiero ir a la guerra!!!!
Quiquen vedon jälkeen kävin heittämäs gallo pintot naamaan, ahhh sitä makuelämystä! ja sit käytiin kuuntelemassa sñr. Neiran haastattelua. AND GUESS WHAT! Sen haastattelun jälkeen päästiin juttelemaan Quiquen kanssa ja joku dude nappas meistä kuvankin sen kanssa, super chevere! No mut parastahan täs kaikessa oli se et nähtiin yks Eduardo, chileno, ja se hankki jostain meille liput Virgin Oiliin jatkoille. Ja siellä oli myös Quique Neira y toda la mara, voi onnen päivää :D. Mä en vaan kauheen hyvin muista ihan kaikkea mitä jauhettiin sen kanssa...bisse ja mota ei sovi hyvin yhteen. Puhuttiin musasta paljon, kerroin kuinka oon kuunnellut sitä siitä asti kun olin ihan chavalito, ja kuinka hienoa oli nähdä sen keikka Suomessa. anyways oli niin sairaan siistiä. Huhhhuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh. Quique on jo vanha mies, sil oli harmaita hiuksia rastoissa jajja.
Tänään oli hieman krapula mut toi auringonpaiste pakotti ulos. Ei muuta kuin longboard alle ja Kaisaniemeen. Laitoin Alisalle tekstarin ja se oli kans tulossa, yksin kuulemma. Hengailtiin Davidin kans auringossa ja sen jotain opiskelukavereita tuli siihen. En oikein tunne niitä ja ne puhuu ruotsia keskenään, mul on tosi nihkee fiilis niiden seurassa. Onneks Alisa soitti pian ja kysy mis oon. Ei olla nähty sen Tokoinrannan jälkeen ja mä yllätyin kuinka iloseksi mä tulin nähdessäni sen....esittelin sen Davidille ja niille muijille, sit lähettiin kuuntelemaan ChocQuibTownia. Somos pacificos, estamos unidos. Alisa tanssi ihan innoissaan ja mullekin tuli kuuma siin notkuessa. Aurinko paistoi ihan kirkkaalta taivaalta ja jengi oli (taas) hyvin messissä. Okei, suomalainen yleisö ei oo ihan niin riehakas kuin lattarit, mut suomalaisii tarvii vaan lämmitellä enemmän, sen oon huomannut.
David ja muut katos jossain vaiheessa keikkaa, mut mua ei haitannut yhtään olla Alisan kans kahestaan. Kävelteen keikan jälkeen yhessä Kallioon päin, kun Davidkin oli mennyt jonkun niistä muijan luokse...Alisan kans on hauskaa. Naurettiin tosi paljon, mä tunsin itteni kerrankin Oliveritoksi enkä kusipääksi, jollaseksi tunsin itseni Ellen seurassa aika usein.
Sovittiin Alisan kans et nähään joku päivä. Annoin sille pienen besiton poskelle, jejee.
Yks paska juttu tietenki langetti varjon tän huipun viikonlopun ylle. David muuttaa aika varmasti takas Guateen syyskuussa. Ahdistaa. Hajoon Suomeen yksin.
Voin sanoa et siinä vaiheessa, kun Quique Neira laulaa, aurinko tulee esiin ja mulla on mun latino-posse ympärillä ja kädessä platano-snackseja, ei ole mitään syytä olla murheellinen. Mä olin niin vitun onnellinen sellasen 10 sekuntia, tuntui ku oisin ollut taas takaisin kotona. Onneks mul oli RayBanit naamalla, voisin vannoo et pari lagrimaa oli silmäkulmassa, jaja. Ja se veti Gondwanan Yo no quiero ir a la guerra!!!!
Quiquen vedon jälkeen kävin heittämäs gallo pintot naamaan, ahhh sitä makuelämystä! ja sit käytiin kuuntelemassa sñr. Neiran haastattelua. AND GUESS WHAT! Sen haastattelun jälkeen päästiin juttelemaan Quiquen kanssa ja joku dude nappas meistä kuvankin sen kanssa, super chevere! No mut parastahan täs kaikessa oli se et nähtiin yks Eduardo, chileno, ja se hankki jostain meille liput Virgin Oiliin jatkoille. Ja siellä oli myös Quique Neira y toda la mara, voi onnen päivää :D. Mä en vaan kauheen hyvin muista ihan kaikkea mitä jauhettiin sen kanssa...bisse ja mota ei sovi hyvin yhteen. Puhuttiin musasta paljon, kerroin kuinka oon kuunnellut sitä siitä asti kun olin ihan chavalito, ja kuinka hienoa oli nähdä sen keikka Suomessa. anyways oli niin sairaan siistiä. Huhhhuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh. Quique on jo vanha mies, sil oli harmaita hiuksia rastoissa jajja.
Tänään oli hieman krapula mut toi auringonpaiste pakotti ulos. Ei muuta kuin longboard alle ja Kaisaniemeen. Laitoin Alisalle tekstarin ja se oli kans tulossa, yksin kuulemma. Hengailtiin Davidin kans auringossa ja sen jotain opiskelukavereita tuli siihen. En oikein tunne niitä ja ne puhuu ruotsia keskenään, mul on tosi nihkee fiilis niiden seurassa. Onneks Alisa soitti pian ja kysy mis oon. Ei olla nähty sen Tokoinrannan jälkeen ja mä yllätyin kuinka iloseksi mä tulin nähdessäni sen....esittelin sen Davidille ja niille muijille, sit lähettiin kuuntelemaan ChocQuibTownia. Somos pacificos, estamos unidos. Alisa tanssi ihan innoissaan ja mullekin tuli kuuma siin notkuessa. Aurinko paistoi ihan kirkkaalta taivaalta ja jengi oli (taas) hyvin messissä. Okei, suomalainen yleisö ei oo ihan niin riehakas kuin lattarit, mut suomalaisii tarvii vaan lämmitellä enemmän, sen oon huomannut.
David ja muut katos jossain vaiheessa keikkaa, mut mua ei haitannut yhtään olla Alisan kans kahestaan. Kävelteen keikan jälkeen yhessä Kallioon päin, kun Davidkin oli mennyt jonkun niistä muijan luokse...Alisan kans on hauskaa. Naurettiin tosi paljon, mä tunsin itteni kerrankin Oliveritoksi enkä kusipääksi, jollaseksi tunsin itseni Ellen seurassa aika usein.
Sovittiin Alisan kans et nähään joku päivä. Annoin sille pienen besiton poskelle, jejee.
Yks paska juttu tietenki langetti varjon tän huipun viikonlopun ylle. David muuttaa aika varmasti takas Guateen syyskuussa. Ahdistaa. Hajoon Suomeen yksin.