Pictor
Pictor luovutettiin huostaamme kuorma-autosta, jonka takaosa oli valkoinen ja etuosa keltainen. Kommunikointi luovuttajan kanssa ei kamalasti onnistunut yhteisen kielen puuttuessa. Alunperin Pelastetaan koirat Ry:n varapuheenjohtajan olisi pitänyt tuoda Pictor satamaan, mutta jollekin koiralle sattuneen onnettomuuden tähden, toi hänen miehensä Pictorin satamaan.
Pelokas pieni koira laittoi vastahankaan, eikä olisi halunnut nousta alas autosta outojen ihmisten luokse, mikä tietenkin oli hyvin ymmärrettävää. Pictor kuitenkin lopulta oli maassa, saimme koiran EU-passin, tuoja maksutositteen Pictorista. Mies rapsutti koiraa hyvästiksi ja lähti menemään. Minä, Vani ja Pictor jäimme keskelle satama-aluetta. Ja Pictor ei halunnut liikkua - ainakaan eteenpäin. Sydämen pysäyttävä hetki, kun näimme Pictorin pään liukuvan pois kaulapannasta, tämän peruuttaessa hätääntyneenä outojen ihmisten luota.
Olin varma, että emme koskaan saisi koiraa kiinni, sillä nopeus pikkuhurtalla oli aina sitä lähestyessämme huima, ja kokonsa tähden, sopi Pictor lävitse myös kaikista aidoista. Laittoman rajanylityksen jälkeen erehtyi Pictor onneksi kuitenkin menemään laivan lastaussillan alle, josta pääsi vain yhtä kautta pois. Ensimmäisenä tekona kiinnisaamisen jälkeen, kävimme ostamassa satamassa sijaitsevasta kauppakeskuksesta pojalle valjaat.
Päivä vietettiin sitten Tallinnan vanhassa kaupungissa tarkoituksena vain kuluttaa aikaa laivan lähtöön saakka. Kauppiaat vaikuttivat yleisesti ottaen hämmentyneiltä, kun kävimme aina ensin kysymässä, että saako koirankin tuoda sisälle. Pictor tukeutui jo selkeästi meihin molempiin, ja epäilenpä, että jos poika silloin olisi vapaaksi päässyt, ei tämä olisi kovin kauaksi kadonnut.
Paluumatka laivalla sujui rauhallisesti ottaen. Olimme suurimman osan ajasta lemmikkieläinhytissä, mutta käväisimme Pictor mukanamme myöskin kahvittelemassa, jolloin Pictor myöskin kerjäsi häpeilemättä. Koira on hulluna juustoon. Selkeästikään Pictor ei pidä suurista ihmisjoukoista, mutta kuka pitäisi? Varsinkin jos olet niin pienikokoinen, kuin Pictor, on hermostuminen varsin hyväksyttävää. Laivasta ulostulo meni siis sylissä.
Uusi koti piti tutkia tietenkin heti. Aluksi meinasi jalka nousta merkkaamista varten, mutta muutama tiukka 'Njet!' sai sen nopeasti loppumaan.
Alusta lähtien on Pictor kuitenkin ollut varsinainen sylikoira. Hellyyttä ei vain voi saada tarpeeksi.
