May 26, 2008 09:29
Pystytimme Maijun kanssa lauantaina euroviisukatsomon, Maiju teki pizzaa. Otimme arkin paperia ja pisteytimme esityksiä sitä mukaa, kun niitä tuli. Aloituskappaleesta tuli taas jonkinlainen mediaani, jonka mukaan asteikko lähti elämään, ja jälkikäteen taas harmitti, miten jotkin kappaleet olisivat vaatineet pesäeroa. Suosikkejani olivat Turkki ja Ranska, jostain syystä samat, joita jalkapallossakin olen kannattanut. Turkin kappale oli niin hyvä, että sitä olisi voinut kuunnella euroviisukontekstin ulkopuolellakin, ja se on paljon sanottu.
Kisan voitti Venäjä, jonka vokalistin maanisuus oli järjettömän pelottavaa. Toissavuonna saman kaverin esitystä katsellessani ajattelin, että nyt on nenäkarkin yliannostus päällä, tuon kaverin sydän halkeaa hetkenä minä hyvänsä, eikä tämänvuotinen ollut paljoa parempi. Enter Plusenko, niin ehkä kukaan ei huomaa, mikäli "laulaja" romahtaa kesken kaiken.
Kyllä sapetti. Okei, tiedetäänhän se, että kappaleen laatu ja sen saamat pisteet eivät korreloi just yhtään, mutta pitikö silti tuolle antaa se glooria ja meriitti? Koko joukossa ei ollut kuin Saksa, joka olisi ärsyttänyt enemmän.
Olen ehkä huono tamperelainen, kun Kummeli ärsyttää, mutta Teräsbetonin huumori sopi paremmin. Nuorena luetut Conan Barbaari -sarjikset ja FAN-sarjan pokkarit ovat tehneet minusta alttiin hunnihuumorille. To crush your enemies, see them run... niin, Arnold, tiedetään. Olisin suonut heille paremman sijan.
Omituinen kilpailu. Sokea nainen veisaa rauhantoivetta blondattujen tanssijoiden nykiessä vieressä, naamiaiskaupasta pukunsa hakeneet hihkuvat olevansa merten susia. Jälkimmäinen tuntui olevan ainakin brittein saarten käsitys siitä, mitä halutaan. Joitain asioita ei opi järjellä ymmärtämään.