Nukahtelen hallitsemattomasti aina työpäivien jälkeen. Kai se sitten on liiallisen väsyttävää istua pehmeällä rullatuolilla lähemmäs yhdeksän tuntia ja myydä ihmisille lippuja delfinaarioon/ojennella järkkäreille kummallisia asioita/kuuluttaa kadonneita oppilaita/kysellä työtovereilta vielä kummallisempia asioita/pitää huolta televisioryhmän pommia ( Read more... )

Oletteko huomanneet, miten päiväkirjastani on tullut iloinen kasvavan raajarikkoisuuden/henkisten onnettomuuksien kuvaelma? Minä olen, siksi en ole päivittänytkään hetkeen ( Read more... )