nina says: olis kuulemma saanu toistakin kertaa jos olis jaksanut yrittää pidempään
hätäinen kuvaelma asiasta nimeltä
maanantai 4.10
Minulla ei ole koulua. Olen edellisenä päivänä tullut kotiin Siilinjärveltä.
Seuraavana päivänä 16.00 on erään typerän kuvatehtävän deadline. Pyörin ahdistuneena kasana ympyrää aamupäivän, vaikka siinä ei sinänsä ole mitään järkeä, ja sovin näkeväni Kain YTHS:n edessä illalla.
Myöhästyn siitäkin sovitusta ajasta, minua palelee, ja jänistän: en uskalla ottaa kuvia kun ihmisiä menee sisään ja ulos.
Seisomme pitkään lammella ja katsomme kun pieniä sopulimaisia urheilijalapsia punnertaa ja juoksee tuhannessa eri joukkuessaa. Olen pieni ja kurja ja valun maahan suuren kasan itseluottamusta, kamera roikkuu laukussaan vieressäni. Kitisen lopulta koko matkan Keljonkeskukseen ja takaisin, rauhoitun vasta kun Kai lupaa ostaa minulle asioita jos maksan heti takaisin (en ole muuten vieläkään maksanut).
Ostan mozzarellapizzan vaikka ei olisi varaa siihen. Taidan avata irkin ja käyn siellä kertomassa teoriani siitä, että jos on huono päivä, saa syödä pizzaa. Päätän ottaa kuvat aamulla, vaikka se tuntuukin ahdistavalta.
Koko lehtijutun kirjoittaminen, itse asiassa, tuntuu, ja elämä ja kaikki: niin paljon, että olen kymmenen aikaan täysin kuitti ja uupunut vaikken ole tehnyt muuta kuin pelannut/kirjoittanut vähän. Hahmottelen peiton sisällä paperille toimintasuunnitelmaa haastateltavista.
Autan Kaita kirjoittamaan monologia Ellalle, sillä se roikkuu läppärinsä päällä ja näyttää ahdistuneelta. En tiedä autoinko lainkaan.
tiistai 5.10
Herätän Kain 7.30, sillä tarvitsen sen perkeleen valokuvan.
Aamukirpeydessä taaperamme pihamme leikkipuistoon, jossa vastavalo is a bitch (EI, en osaa käyttää salamaa kunnolla plus meillä ei ole irtosalamaa edes että nii), ja sitten läheisen lammen rantaan.
Sumu on noussut, joten käsken Kaita vain seisomaan kun näppään pari kuvaa. Lopputuloksen voi itse asiassa tarkistaa FB:stä, Kain oletuskuvana on tuo mystinen otos. Se vaan näytti ehkä vähän paremmalta oikeassa koossa, värit ja muut.
Mulla on kansantaloustiedettä kymmeneltä. Ehdin sinne reilusti ajoissa, polttelen aamutupakan Agoran edessä ja väistelen pyöräilijöitä. On jopa ihan hyvä fiilis. Sirku ja Kossu tulevat semisti yhtä aikaa, puhun hammaslääkärikauhuista ja valumme sisälle. Jaksan keskittyä luennosta ehkä suunnilleen sen ajan, kun saan piirrellä kippuroita käyriä Sirkun värikynillä. Loppuluennon valun penkkiä alas ja toivon ajan kuluvan nopeammin. Olen hyvin tietoinen siitä, etten tule koskaan pääsemään tuota tenttiä läpi. Kossua vituttanee, sillä minä ja Sirku puhumme (hiljaa!) koko luennon ajan kaikesta ihan muusta. Ei suoranaisesti minun vikani.
Lähdemme kolmestaan Tourulaan: mun ja Sirkun pitää palauttaa kuvia ja Kossun pitää tehdä jotain. Menemme rantareittiä, ja Matkakeskuksen kohdalla Kossu irtoaa seurueestamme. Se unohti ottaa tupakkansa mukaan ja hakee ne Ärrältä. "Nähdään pian", sanomme. Tarkoitus oli mennä syömään yhdessä.
Lopulta mulla ja Sirkulla kestää ehkä jumalattomin pitkä aika Tietyömaalla (atk-luokka), sillä Sirku ei osaa valita kuvastaan ja Sirku tapaa 56656 tuttuaan; sitten viimein pääsemme syömään ja kappas kun sielläkin on 5656 tuttua. Puhumme työkeikoista: HS Teemasta ja mitäikinä. Tuntuu kaukaiselta, itsestä.
Aulassa, kun Sirku tapaa taas 4545 tuttuaan, Kossu tulee vastaan että missä vitussa te olitte. Syytän Sirkua. Muitakin luokkalaisia ajelehtii pitkin Tourulaa. Käymme googlaamassa jotain mutta mulla ei oo aavistustakaan mitä, enää. Poltan tupakan pihalla, käymme Kolmikulman kaupan kautta (ostan paljon Kalinkaa?) ja ajelemme molemmat koteihimme.
Pyhä tarkoitus olisi ollut valmistella haastatteluita kotona, mutta hitotko minä sitä oikeasti tein. Taisin kirjoittaa koko illan, tai pikemminkin "kirjoittaa", eli pelata.
keskiviikko 6.10 aka. "montako asiaa nina voi unohtaa päivän aikana?"
Ei hyvä päivä.
Herään seitsemältä, sillä Tapnista on kiva järjestää aamuluentoja. Ehdin juoda puoli kuppia kahvissa ja käydä suihkussa, ja sittenkin minulla on kiire.
Aamuluento on harjoitustoimituksessa ja on täysin turha. Analysoimme niitä eilisiä kuvia pienryhmässä. Saan kuulla, että Kai näyttää Mona Lisalta ja olen tikahtua jo silloin. Meidän pitää myös keksiä otsikoita kuvillemme. Kieltäydyn jyrkästi tekemään sitä, koska mitä vitun järkeä, ei tämä ole pääjuttuni kuva kuitenkaan. Että ihan typerää. En jaksa sanoa sitä Tapnille ääneen, selitänpä sitten kun nousee aiheeksi.
Luennon päätyttyä, kun kipeästi tarvitsisin kahvia, huomaan lompakkoni jääneen kotiin. Vituttaa. Sirku lainaa mulle 0.60 euroa kahviautomaattiin. Meidän piti mennä Orrelle (ainejärjestyötila) hoitamaan kaikkiaan 4 haastattelua, tai ainakin sopimaan toimintasuunnitelma, mutta jostakin jumalattomasta syystä koko Orsi on täynnä tärkeännäköisiä puhiksia, joilla on läppärit. Harkkatoimitus on varattu seuraavalle ryhmälle. Meitä vituttaa, mutta valumme sitten Tourulan editointikäytävään soittelemaan.
Emme lopulta soittele, mutta saamme sentään lyötyä lukkoon toimintasuunnitelman. Käymme syömässä, tai Sirku käy ja minä hiimailen ympäriinsä läppärilaukkuni ja tavallisen laukkuni kanssa, vituttaa kannella niitä ympäriinsä, Sirku lainaa mulle 10 euroa mutta en siltikään vaivaudu ottamaan ruokaa.
Pikkufuksi syö Sirkun kanssa, hengaan niiden kera ja koetan olla puhumatta liikaa alkoholista (ei onnistu). Tapaamme Nikon, joka tuli myös syömään, mutta jätämme hänet julmasti yksin. Niko ja pikkufuksi, jota voisin tietenkin alkaa jo kutsua nimellä Anni, ovat tulossa samalle kielenhuollon kurssille kuin minä. Menemme kirjastoon etsimään Journalistista juttua, jossa on myös Sirkun kuva, ja olemme kaikki pettyneitä sen pienuuteen. Puhumme kaivosmiehistä, ja visioimme Nikon kanssa niiden mahdollisia homolipsahduksia. Näin pora tunkeutui aukkoon - katso kuva!. Sirku paheksui meitä, en tiedä mitä Anni oli mieltä. Tuskin mitään imartelevaa.
Sirku pahoittaa mielensä asiasta X Y ja Z kun pääsemme viimein harkkatoimitukseen, emmekä soita sieltäkään sillä kello on jo liikaa, mutta teemme sähköpostijatkohaastattelun (koska sille ihmiselle ei saa soittaa). Unohdan muistitikkuni tänne. Käyn tupakalla, koska Sirku tarvitsee yet another pep talkin, ja unohdan läppärilaukkuni ulos. Jossakin tässä vaiheessa kadotan myös hansikkaani.
Kielenhuollon luento (13-17) tappaa iloni maailmasta. Meillä on deadline lähes joka päivä. Siis: seuraavalle päivälle kello 12.00 mennessä referaatti? Ja sitä seuraavalle esitelmä ja palautteet referaatista? Ja sitten maanantaiksi joku vitun asiateksti? Ei mulla ole tuoreita asitekstejä, olen ollut radio- ja tv-kursseilla eikä Asuntomessuilla mitään asiatekstejä kirjoitettu. Vituttaa ja palelee. Loppuluennosta huomaan läppärilaukkuni kadonneen ja panikoin hiljaisesti keskenäni. Pingon ympäri Tourulaa, kunnes tajuan katsoa ulos: ei saatana. Se on siellä vielä. Kaikki on kunnossa.
Huomaan lähtiessäni, että unohdin aamulla laittaa pyöräni lukkoon. Tässä vaiheessa vitutus alkaa olla jo suurehkoa. Menen kotiin, ja pyörin hetken ympyrää, syön pari leipää, ja alan kitisten tehdä referaattia. Kai auttaa minua aika ns. saatanasti. Ei siitä silti hyvä tule, mutta tuleepa silti.
torstai 7.10.2010
Nukun Tapnin aamuluennon ohi. Se on harmi, sillä Tapni vertaa ottamaani kuvaa ilmeisesti Joukahaisen kostoon syystä jota en täysin ymmärrä, ja horisee muutenkin päättömyyksiä. Mutta pitää kuvasta, ja ottaen huomioon että kyseessä on henkilökuva, jättebra.
Yritän palauttaa referaattia/tarkistaa muoto-ohjeet 11.00. Se ei onnistu, sillä en saatana pääse Optimaan. Ärsyttää, ja lähetän sähköpostia opettajalle. Saan tunnukset liian myöhässä, joten olen lähettänyt epämuodollisen referaattini jo opettajalle, joka palauttaa sen pienryhmälleni paskana. Ei siinä sitten mitään.
Teen nopean puhelinhaastattelun. Vastaukset ovat aikalailla samat kuin oletinkin niiden olevan, muutama uusi pointti nousi esille. Ei se mikään tyylipuhdas suoritus ollut, mutta eipä mun puhelin nauhoita, joten hiljaiset hetket on aika väistämättömiä.
En mene kansantaloustieteen luennoille. Ylläri. En kuolemaksinikaan muista mitä tarkalleen ottaen teen loppupäivän, paitsi olen näemmä ostanut Siwasta lakritsijäätelöä ja lakritsia, ja muistan katsoneeni Supernaturalia.
Eiku - teen sitä perkeleen esitelmää vaikka kuinka myöhään.
perjantai 8.10.2010
Aamulla etsiessäni kielenhuollon salia X:ltä eksyn, ja jään odottelemaan jotakuta paremmin tietävää tupakan kera. Anni tulee paikalle, ja etsimme luokan yhdessä. Puhun kuin mikäkin retardi, ja sellaisena oletan myös lapsen minua pitävän: mutta ei kai siinä sitten. Luento menee yllättävän miellyttävästi, joskin olisin halunnut tietää miten referaattini pärjäsi (huonosti). Puhumme murteista. Kerron Kain vammaisuudesta. Määrittelytaitoni saavat kiitosta, ja olen tehnyt oman lehtialustukseni liian tarkkaan, tai ainakin tarkemmin kuin muut. Kuinka yllättävää.
Luennon jälkeen saan Sirkulta viestin että yhdeksi tänne, toimituspalaveri. Kitisen Nikolle ja OP:lle etten jaksaisi mennä. Menen kotiin hakemaan matskuja, ja jään sitten loppujen lopuksi sinne melkein kahteen asti: Kai näki äärettömän levottomia unia ja oli ilmeisesti niiden jäljeltä hillittömän takertuva. Se yritti estää minua lähtemästä Kortepohjaan mm. roikkumalla kiinni, suukottelemalla kaulaa ja sopertamalla epäselviä lauseita kuten "kenelle mä nyt voin päteä siitä ettei styroksia saa spreijata".
Menen julmasti Kortepohjaan. Saamme aikaan vähän, mutta sekin on helpottavaa: onpa runko josta työstää, ja kaikki haastattelu on tehty. Ainakin silleen, tähän mennessä. Saimme myös yhteystiedot kuvakeikalle. Olen kerrankin luottavainen jutun suhteen. Soitan Kaille, että tarviiko tuoda kaupasta mitään, päädymme johonkin epämääräiseen kireilyriitaan joka liittyy Makuuniin. Olemme Tsipun kanssa pyöräilemässä kauppaan, kun Kai soittaa ja huutaa ensimmäisenä puhelimeen vihaisena SIPULI. Häkellyn, sillä en kuullut, ja luulin murto-osasekunnin, että se vihaa minua, kunnes se sopertaa perään hätääntyneenä "Sipuli.. sun pitää tuoda sipulia."
Villiinnyn ostamaan ihan sikana kaikkea oikeaa ruokaa. Nea soittaa mulle kysyäkseen minne lähdetään illalla. Sanon että ei vittu mihinkään. Nea ehkä pettyy. Kotona villiinnyn vielä lisää ja jopa teen sitä ruokaa. Siitä tulikin ihan sairaan hyvää; ja sitä se oli myös siksi, että ensimmäinen kunnon lämmin ruoka koko viikolla.
Moitin Kaita siitä, että puhelimeen ei riidan jälkeen saa soittaa hetken päästä uusiksi huutamalla asioita. Kai ilmoittaa, että sipuli on sen verran tärkeä asia että saa.
Katsomme kai Supernaturalia ja pelaamme ja pakko taas valvoa Philadelphiaan asti vaikka väsyttää ja olemme söpöjä ja ällöjä.
lauantai 9.10.
Kai lähtee Poriin. Minä jään kotiin "kirjoittamaan lehtijuttua". Saan tosi raa'an rungon aikaiseksi, kunnes alan hippelöidä illan menoa: Nikolla (ja Rosalla) on tuparit. Pommitan Sirkua tekstiviestein ja puheluin kunnes se suvaitsee myöntää että tullaan. Irkkaan, ja käyn Alkossa hakemassa vodkaa ja lahjat: Juhlamokkaa (Niko: "en mä tosta pidä") ja sormisuolaa (Niko: "mitä tää on").
Vaikka Sirku myöhästelee taas ja oletettavasti, saavumme juuri sopivaan aikaan. Kämppä on täynnä ihmisiä, ja ruokaa, ja boolia. Juon sangriaa ja jalluboolia sekaisin, ja omaa vodkaani. Puhumme Keskisuomalaisesta ja kaikesta muusta relevantista, alan jossakin vaiheessa jaella ihmissuhdeneuvoja ja muistanpa istuneeni lattialla ja huutaneeni Heinille että nyt mennään. Poltan vähäsen liikaa.
Ulkona, heti sen jälkeen kun olen jakanut lisää hienoja hännättömiä ihmissuhdeneuvoja, ja olen selittänyt kuinka vitun hyvä viinapää mulla on, kaadun pyöräni päälle. En mitenkään kauniisti edes, itkettää ajatella: mulla oli lyhyt hame päällä. Käymme Heinin kautta (mikä näkymä parvekkeelta!!) ja lähdemme sitten Rumaan. Jossa on jonoa. Ehkä puolen tunnin hiimailun jälkeen alan flirttailla ajatuksella Hesestä ja kotiin lähtemisestä. Heiniä vituttaa, joten jäämme jonoon: ja pääsemme sisälle viiden minuutin sisällä.
En juo enää mitään, mikä on aika jees, ja tanssin koko illan, ja muuta asiaankuuluvaa. Kadotamme puolet ihmisistä matkalla vaikka koko baari on täynnä tuttuja, Jyväskylä on niin pieni välillä.
Hesburgerissa tilaan falafel-aterian, unohdan laukkuni, Sirku pelastaa minut, kuuntelen Have One on Me:tä kun poljen kotiin ja möyrin onnellisena silmämeikeissä... nukkumaan.
sunnuntai 10.10
Herään vasta kahdeltatoista. Luen Hesaria niin pitkälle kun inhimillisesti kykenen, kuuntelen radiota samalla ja leikkelen talteen hyviä juttuja. Tiedostan, että se juttukin pitäis kai kirjoittaa.
Sirku on lähettänyt oman osuutensa jo kahdeltatoista. Se on parempaa tekstiä kuin mihin tulen pääsemään itse, mutta lohduttaudun sillä että mun homma on vaikeampi: pitää löytää kärki kärjettömyydestä. Tai monikärkisyydestä, ja ehh.
Kirjoitan juttua pikkuhiljaa päivän mittaan, irkkaan ja pelaan. Televisio pyörii taustalla. Mun piti lähteä kaupunkiin, mutta en pienehköltä krapulaltani kyennyt. Etsin YTHS:n sivuilta taustatietoartikkelia mieleterveyspalveluiden kysynnästä toista tuntia sillä olen VARMA että se oli siellä joskus, tai joku tiedote tai joku, mutta mistään en löydä mitään tietoa. Ärsyttää, sillä sen olisi saanut upotettua hyvin ensimmäiseen kappaleeseeni.
Lähetän jutun iltamyöhällä Katille luettavaksi, sen mielestä se on vallankin uskottava. Itseni mielestä se on täysin höpöhöpö-journalismia niin pitkään, kun en pysty kaivamaan kärkeä kunnolla esille. Ajattelen että vitut, kelvatkoon nyt hetken: ensimmäinen palautus on kuitenkin vain kielenhuollon luennolle.
Kai jaksaa kerrankin hoitaa yönsanomisrituaalit kunnolla eikä vaan tokaise hyvääyötä ja häviä offline. Ahdistun hieman, sillä en tiedä ehdinkö siivota kauniiksi siihen kun se tulee.
Katson vielä Bonesia, sillä olen tosi huono nukahtamaan jos nukun yksin (joo, tiedän). Nukahdan sitten sohvalle tyylikkäästi jossain kahden maissa.
Loppu.
Ei, mun elämä ei oo koskaan tän kiinnostavampaa. :< Olen tylsä.
e//
Ei mun on vielä pakko loppuun laittaa tämä Kain hieno nukkumaanmeno. Siis kun meillä on etikettiongelma Messengerissä: mun mielestä jos sanoo "hyvää yötä" sen jälkeen voi vielä, ja melkein PITÄÄ vielä, puhua, koska se on vaan varoitus siitä että on menossa nukkumaan. Tämä pätee vain niihin tärkeämpiin ihmisiin. Syytän sitä paitsi Lintua tästä, koska meidän hyvänyönsanomiset venyi parhaimmillaan tunteihin.
Kain mielestä "hyvää yötä" = hyvää yötä, joten siinä ei ole mitään loukkaavaa vain kirjautua sen jälkeen pois. Eilen se yritti kovasti ja puhui mun kanssa kaikesta mahdollisesta ehkä vartin; ja sen jälkeen:
Morstad? says:
*:D
*no oliko nyt hyvin pohjustettu nukkumaanmeno? voinko heittää hyvät yöt?
nina says:
*:DDDDD
*<3
*oot ihana
*no ehkä
*nyt suunnilleen
*ei tule niin hylätty olo
Morstad? says:
*okke, hyvää yötä. :D
ja sit se on offline.
En tiennyt olisko pitänyt nauraa vai itkeä.
maanantai 4.10
Minulla ei ole koulua. Olen edellisenä päivänä tullut kotiin Siilinjärveltä.
Seuraavana päivänä 16.00 on erään typerän kuvatehtävän deadline. Pyörin ahdistuneena kasana ympyrää aamupäivän, vaikka siinä ei sinänsä ole mitään järkeä, ja sovin näkeväni Kain YTHS:n edessä illalla.
Myöhästyn siitäkin sovitusta ajasta, minua palelee, ja jänistän: en uskalla ottaa kuvia kun ihmisiä menee sisään ja ulos.
Seisomme pitkään lammella ja katsomme kun pieniä sopulimaisia urheilijalapsia punnertaa ja juoksee tuhannessa eri joukkuessaa. Olen pieni ja kurja ja valun maahan suuren kasan itseluottamusta, kamera roikkuu laukussaan vieressäni. Kitisen lopulta koko matkan Keljonkeskukseen ja takaisin, rauhoitun vasta kun Kai lupaa ostaa minulle asioita jos maksan heti takaisin (en ole muuten vieläkään maksanut).
Ostan mozzarellapizzan vaikka ei olisi varaa siihen. Taidan avata irkin ja käyn siellä kertomassa teoriani siitä, että jos on huono päivä, saa syödä pizzaa. Päätän ottaa kuvat aamulla, vaikka se tuntuukin ahdistavalta.
Koko lehtijutun kirjoittaminen, itse asiassa, tuntuu, ja elämä ja kaikki: niin paljon, että olen kymmenen aikaan täysin kuitti ja uupunut vaikken ole tehnyt muuta kuin pelannut/kirjoittanut vähän. Hahmottelen peiton sisällä paperille toimintasuunnitelmaa haastateltavista.
Autan Kaita kirjoittamaan monologia Ellalle, sillä se roikkuu läppärinsä päällä ja näyttää ahdistuneelta. En tiedä autoinko lainkaan.
tiistai 5.10
Herätän Kain 7.30, sillä tarvitsen sen perkeleen valokuvan.
Aamukirpeydessä taaperamme pihamme leikkipuistoon, jossa vastavalo is a bitch (EI, en osaa käyttää salamaa kunnolla plus meillä ei ole irtosalamaa edes että nii), ja sitten läheisen lammen rantaan.
Sumu on noussut, joten käsken Kaita vain seisomaan kun näppään pari kuvaa. Lopputuloksen voi itse asiassa tarkistaa FB:stä, Kain oletuskuvana on tuo mystinen otos. Se vaan näytti ehkä vähän paremmalta oikeassa koossa, värit ja muut.
Mulla on kansantaloustiedettä kymmeneltä. Ehdin sinne reilusti ajoissa, polttelen aamutupakan Agoran edessä ja väistelen pyöräilijöitä. On jopa ihan hyvä fiilis. Sirku ja Kossu tulevat semisti yhtä aikaa, puhun hammaslääkärikauhuista ja valumme sisälle. Jaksan keskittyä luennosta ehkä suunnilleen sen ajan, kun saan piirrellä kippuroita käyriä Sirkun värikynillä. Loppuluennon valun penkkiä alas ja toivon ajan kuluvan nopeammin. Olen hyvin tietoinen siitä, etten tule koskaan pääsemään tuota tenttiä läpi. Kossua vituttanee, sillä minä ja Sirku puhumme (hiljaa!) koko luennon ajan kaikesta ihan muusta. Ei suoranaisesti minun vikani.
Lähdemme kolmestaan Tourulaan: mun ja Sirkun pitää palauttaa kuvia ja Kossun pitää tehdä jotain. Menemme rantareittiä, ja Matkakeskuksen kohdalla Kossu irtoaa seurueestamme. Se unohti ottaa tupakkansa mukaan ja hakee ne Ärrältä. "Nähdään pian", sanomme. Tarkoitus oli mennä syömään yhdessä.
Lopulta mulla ja Sirkulla kestää ehkä jumalattomin pitkä aika Tietyömaalla (atk-luokka), sillä Sirku ei osaa valita kuvastaan ja Sirku tapaa 56656 tuttuaan; sitten viimein pääsemme syömään ja kappas kun sielläkin on 5656 tuttua. Puhumme työkeikoista: HS Teemasta ja mitäikinä. Tuntuu kaukaiselta, itsestä.
Aulassa, kun Sirku tapaa taas 4545 tuttuaan, Kossu tulee vastaan että missä vitussa te olitte. Syytän Sirkua. Muitakin luokkalaisia ajelehtii pitkin Tourulaa. Käymme googlaamassa jotain mutta mulla ei oo aavistustakaan mitä, enää. Poltan tupakan pihalla, käymme Kolmikulman kaupan kautta (ostan paljon Kalinkaa?) ja ajelemme molemmat koteihimme.
Pyhä tarkoitus olisi ollut valmistella haastatteluita kotona, mutta hitotko minä sitä oikeasti tein. Taisin kirjoittaa koko illan, tai pikemminkin "kirjoittaa", eli pelata.
keskiviikko 6.10 aka. "montako asiaa nina voi unohtaa päivän aikana?"
Ei hyvä päivä.
Herään seitsemältä, sillä Tapnista on kiva järjestää aamuluentoja. Ehdin juoda puoli kuppia kahvissa ja käydä suihkussa, ja sittenkin minulla on kiire.
Aamuluento on harjoitustoimituksessa ja on täysin turha. Analysoimme niitä eilisiä kuvia pienryhmässä. Saan kuulla, että Kai näyttää Mona Lisalta ja olen tikahtua jo silloin. Meidän pitää myös keksiä otsikoita kuvillemme. Kieltäydyn jyrkästi tekemään sitä, koska mitä vitun järkeä, ei tämä ole pääjuttuni kuva kuitenkaan. Että ihan typerää. En jaksa sanoa sitä Tapnille ääneen, selitänpä sitten kun nousee aiheeksi.
Luennon päätyttyä, kun kipeästi tarvitsisin kahvia, huomaan lompakkoni jääneen kotiin. Vituttaa. Sirku lainaa mulle 0.60 euroa kahviautomaattiin. Meidän piti mennä Orrelle (ainejärjestyötila) hoitamaan kaikkiaan 4 haastattelua, tai ainakin sopimaan toimintasuunnitelma, mutta jostakin jumalattomasta syystä koko Orsi on täynnä tärkeännäköisiä puhiksia, joilla on läppärit. Harkkatoimitus on varattu seuraavalle ryhmälle. Meitä vituttaa, mutta valumme sitten Tourulan editointikäytävään soittelemaan.
Emme lopulta soittele, mutta saamme sentään lyötyä lukkoon toimintasuunnitelman. Käymme syömässä, tai Sirku käy ja minä hiimailen ympäriinsä läppärilaukkuni ja tavallisen laukkuni kanssa, vituttaa kannella niitä ympäriinsä, Sirku lainaa mulle 10 euroa mutta en siltikään vaivaudu ottamaan ruokaa.
Pikkufuksi syö Sirkun kanssa, hengaan niiden kera ja koetan olla puhumatta liikaa alkoholista (ei onnistu). Tapaamme Nikon, joka tuli myös syömään, mutta jätämme hänet julmasti yksin. Niko ja pikkufuksi, jota voisin tietenkin alkaa jo kutsua nimellä Anni, ovat tulossa samalle kielenhuollon kurssille kuin minä. Menemme kirjastoon etsimään Journalistista juttua, jossa on myös Sirkun kuva, ja olemme kaikki pettyneitä sen pienuuteen. Puhumme kaivosmiehistä, ja visioimme Nikon kanssa niiden mahdollisia homolipsahduksia. Näin pora tunkeutui aukkoon - katso kuva!. Sirku paheksui meitä, en tiedä mitä Anni oli mieltä. Tuskin mitään imartelevaa.
Sirku pahoittaa mielensä asiasta X Y ja Z kun pääsemme viimein harkkatoimitukseen, emmekä soita sieltäkään sillä kello on jo liikaa, mutta teemme sähköpostijatkohaastattelun (koska sille ihmiselle ei saa soittaa). Unohdan muistitikkuni tänne. Käyn tupakalla, koska Sirku tarvitsee yet another pep talkin, ja unohdan läppärilaukkuni ulos. Jossakin tässä vaiheessa kadotan myös hansikkaani.
Kielenhuollon luento (13-17) tappaa iloni maailmasta. Meillä on deadline lähes joka päivä. Siis: seuraavalle päivälle kello 12.00 mennessä referaatti? Ja sitä seuraavalle esitelmä ja palautteet referaatista? Ja sitten maanantaiksi joku vitun asiateksti? Ei mulla ole tuoreita asitekstejä, olen ollut radio- ja tv-kursseilla eikä Asuntomessuilla mitään asiatekstejä kirjoitettu. Vituttaa ja palelee. Loppuluennosta huomaan läppärilaukkuni kadonneen ja panikoin hiljaisesti keskenäni. Pingon ympäri Tourulaa, kunnes tajuan katsoa ulos: ei saatana. Se on siellä vielä. Kaikki on kunnossa.
Huomaan lähtiessäni, että unohdin aamulla laittaa pyöräni lukkoon. Tässä vaiheessa vitutus alkaa olla jo suurehkoa. Menen kotiin, ja pyörin hetken ympyrää, syön pari leipää, ja alan kitisten tehdä referaattia. Kai auttaa minua aika ns. saatanasti. Ei siitä silti hyvä tule, mutta tuleepa silti.
torstai 7.10.2010
Nukun Tapnin aamuluennon ohi. Se on harmi, sillä Tapni vertaa ottamaani kuvaa ilmeisesti Joukahaisen kostoon syystä jota en täysin ymmärrä, ja horisee muutenkin päättömyyksiä. Mutta pitää kuvasta, ja ottaen huomioon että kyseessä on henkilökuva, jättebra.
Yritän palauttaa referaattia/tarkistaa muoto-ohjeet 11.00. Se ei onnistu, sillä en saatana pääse Optimaan. Ärsyttää, ja lähetän sähköpostia opettajalle. Saan tunnukset liian myöhässä, joten olen lähettänyt epämuodollisen referaattini jo opettajalle, joka palauttaa sen pienryhmälleni paskana. Ei siinä sitten mitään.
Teen nopean puhelinhaastattelun. Vastaukset ovat aikalailla samat kuin oletinkin niiden olevan, muutama uusi pointti nousi esille. Ei se mikään tyylipuhdas suoritus ollut, mutta eipä mun puhelin nauhoita, joten hiljaiset hetket on aika väistämättömiä.
En mene kansantaloustieteen luennoille. Ylläri. En kuolemaksinikaan muista mitä tarkalleen ottaen teen loppupäivän, paitsi olen näemmä ostanut Siwasta lakritsijäätelöä ja lakritsia, ja muistan katsoneeni Supernaturalia.
Eiku - teen sitä perkeleen esitelmää vaikka kuinka myöhään.
perjantai 8.10.2010
Aamulla etsiessäni kielenhuollon salia X:ltä eksyn, ja jään odottelemaan jotakuta paremmin tietävää tupakan kera. Anni tulee paikalle, ja etsimme luokan yhdessä. Puhun kuin mikäkin retardi, ja sellaisena oletan myös lapsen minua pitävän: mutta ei kai siinä sitten. Luento menee yllättävän miellyttävästi, joskin olisin halunnut tietää miten referaattini pärjäsi (huonosti). Puhumme murteista. Kerron Kain vammaisuudesta. Määrittelytaitoni saavat kiitosta, ja olen tehnyt oman lehtialustukseni liian tarkkaan, tai ainakin tarkemmin kuin muut. Kuinka yllättävää.
Luennon jälkeen saan Sirkulta viestin että yhdeksi tänne, toimituspalaveri. Kitisen Nikolle ja OP:lle etten jaksaisi mennä. Menen kotiin hakemaan matskuja, ja jään sitten loppujen lopuksi sinne melkein kahteen asti: Kai näki äärettömän levottomia unia ja oli ilmeisesti niiden jäljeltä hillittömän takertuva. Se yritti estää minua lähtemästä Kortepohjaan mm. roikkumalla kiinni, suukottelemalla kaulaa ja sopertamalla epäselviä lauseita kuten "kenelle mä nyt voin päteä siitä ettei styroksia saa spreijata".
Menen julmasti Kortepohjaan. Saamme aikaan vähän, mutta sekin on helpottavaa: onpa runko josta työstää, ja kaikki haastattelu on tehty. Ainakin silleen, tähän mennessä. Saimme myös yhteystiedot kuvakeikalle. Olen kerrankin luottavainen jutun suhteen. Soitan Kaille, että tarviiko tuoda kaupasta mitään, päädymme johonkin epämääräiseen kireilyriitaan joka liittyy Makuuniin. Olemme Tsipun kanssa pyöräilemässä kauppaan, kun Kai soittaa ja huutaa ensimmäisenä puhelimeen vihaisena SIPULI. Häkellyn, sillä en kuullut, ja luulin murto-osasekunnin, että se vihaa minua, kunnes se sopertaa perään hätääntyneenä "Sipuli.. sun pitää tuoda sipulia."
Villiinnyn ostamaan ihan sikana kaikkea oikeaa ruokaa. Nea soittaa mulle kysyäkseen minne lähdetään illalla. Sanon että ei vittu mihinkään. Nea ehkä pettyy. Kotona villiinnyn vielä lisää ja jopa teen sitä ruokaa. Siitä tulikin ihan sairaan hyvää; ja sitä se oli myös siksi, että ensimmäinen kunnon lämmin ruoka koko viikolla.
Moitin Kaita siitä, että puhelimeen ei riidan jälkeen saa soittaa hetken päästä uusiksi huutamalla asioita. Kai ilmoittaa, että sipuli on sen verran tärkeä asia että saa.
Katsomme kai Supernaturalia ja pelaamme ja pakko taas valvoa Philadelphiaan asti vaikka väsyttää ja olemme söpöjä ja ällöjä.
lauantai 9.10.
Kai lähtee Poriin. Minä jään kotiin "kirjoittamaan lehtijuttua". Saan tosi raa'an rungon aikaiseksi, kunnes alan hippelöidä illan menoa: Nikolla (ja Rosalla) on tuparit. Pommitan Sirkua tekstiviestein ja puheluin kunnes se suvaitsee myöntää että tullaan. Irkkaan, ja käyn Alkossa hakemassa vodkaa ja lahjat: Juhlamokkaa (Niko: "en mä tosta pidä") ja sormisuolaa (Niko: "mitä tää on").
Vaikka Sirku myöhästelee taas ja oletettavasti, saavumme juuri sopivaan aikaan. Kämppä on täynnä ihmisiä, ja ruokaa, ja boolia. Juon sangriaa ja jalluboolia sekaisin, ja omaa vodkaani. Puhumme Keskisuomalaisesta ja kaikesta muusta relevantista, alan jossakin vaiheessa jaella ihmissuhdeneuvoja ja muistanpa istuneeni lattialla ja huutaneeni Heinille että nyt mennään. Poltan vähäsen liikaa.
Ulkona, heti sen jälkeen kun olen jakanut lisää hienoja hännättömiä ihmissuhdeneuvoja, ja olen selittänyt kuinka vitun hyvä viinapää mulla on, kaadun pyöräni päälle. En mitenkään kauniisti edes, itkettää ajatella: mulla oli lyhyt hame päällä. Käymme Heinin kautta (mikä näkymä parvekkeelta!!) ja lähdemme sitten Rumaan. Jossa on jonoa. Ehkä puolen tunnin hiimailun jälkeen alan flirttailla ajatuksella Hesestä ja kotiin lähtemisestä. Heiniä vituttaa, joten jäämme jonoon: ja pääsemme sisälle viiden minuutin sisällä.
En juo enää mitään, mikä on aika jees, ja tanssin koko illan, ja muuta asiaankuuluvaa. Kadotamme puolet ihmisistä matkalla vaikka koko baari on täynnä tuttuja, Jyväskylä on niin pieni välillä.
Hesburgerissa tilaan falafel-aterian, unohdan laukkuni, Sirku pelastaa minut, kuuntelen Have One on Me:tä kun poljen kotiin ja möyrin onnellisena silmämeikeissä... nukkumaan.
sunnuntai 10.10
Herään vasta kahdeltatoista. Luen Hesaria niin pitkälle kun inhimillisesti kykenen, kuuntelen radiota samalla ja leikkelen talteen hyviä juttuja. Tiedostan, että se juttukin pitäis kai kirjoittaa.
Sirku on lähettänyt oman osuutensa jo kahdeltatoista. Se on parempaa tekstiä kuin mihin tulen pääsemään itse, mutta lohduttaudun sillä että mun homma on vaikeampi: pitää löytää kärki kärjettömyydestä. Tai monikärkisyydestä, ja ehh.
Kirjoitan juttua pikkuhiljaa päivän mittaan, irkkaan ja pelaan. Televisio pyörii taustalla. Mun piti lähteä kaupunkiin, mutta en pienehköltä krapulaltani kyennyt. Etsin YTHS:n sivuilta taustatietoartikkelia mieleterveyspalveluiden kysynnästä toista tuntia sillä olen VARMA että se oli siellä joskus, tai joku tiedote tai joku, mutta mistään en löydä mitään tietoa. Ärsyttää, sillä sen olisi saanut upotettua hyvin ensimmäiseen kappaleeseeni.
Lähetän jutun iltamyöhällä Katille luettavaksi, sen mielestä se on vallankin uskottava. Itseni mielestä se on täysin höpöhöpö-journalismia niin pitkään, kun en pysty kaivamaan kärkeä kunnolla esille. Ajattelen että vitut, kelvatkoon nyt hetken: ensimmäinen palautus on kuitenkin vain kielenhuollon luennolle.
Kai jaksaa kerrankin hoitaa yönsanomisrituaalit kunnolla eikä vaan tokaise hyvääyötä ja häviä offline. Ahdistun hieman, sillä en tiedä ehdinkö siivota kauniiksi siihen kun se tulee.
Katson vielä Bonesia, sillä olen tosi huono nukahtamaan jos nukun yksin (joo, tiedän). Nukahdan sitten sohvalle tyylikkäästi jossain kahden maissa.
Loppu.
Ei, mun elämä ei oo koskaan tän kiinnostavampaa. :< Olen tylsä.
e//
Ei mun on vielä pakko loppuun laittaa tämä Kain hieno nukkumaanmeno. Siis kun meillä on etikettiongelma Messengerissä: mun mielestä jos sanoo "hyvää yötä" sen jälkeen voi vielä, ja melkein PITÄÄ vielä, puhua, koska se on vaan varoitus siitä että on menossa nukkumaan. Tämä pätee vain niihin tärkeämpiin ihmisiin. Syytän sitä paitsi Lintua tästä, koska meidän hyvänyönsanomiset venyi parhaimmillaan tunteihin.
Kain mielestä "hyvää yötä" = hyvää yötä, joten siinä ei ole mitään loukkaavaa vain kirjautua sen jälkeen pois. Eilen se yritti kovasti ja puhui mun kanssa kaikesta mahdollisesta ehkä vartin; ja sen jälkeen:
Morstad? says:
*:D
*no oliko nyt hyvin pohjustettu nukkumaanmeno? voinko heittää hyvät yöt?
nina says:
*:DDDDD
*<3
*oot ihana
*no ehkä
*nyt suunnilleen
*ei tule niin hylätty olo
Morstad? says:
*okke, hyvää yötä. :D
ja sit se on offline.
En tiennyt olisko pitänyt nauraa vai itkeä.