upending unspooling unsung and blue / told her: where ever you go, little-runaway-bunny -

Aug 11, 2010 19:59

En tiedä, olenko missään niin pakottoman rauhallinen kuin Rautavaaralla. En tavallaan haluaisi puhua siitä sen enempää, sillä hukutan itseni liian usein sanoihin aitojen tunteiden ja tekojen sijasta. En välttämättä aina osaa erottaa sanoja ja tunteita, esimerkiksi: mutta on häkellyttävää huomata olevansa tyyni ja rauhallinen ilman, että on sanonut itselleen olevansa tyyni ja rauhallinen. Että on vain. Tätä on hankalaa selittää, ja epäilen että vain kaltaiseni kolibrisydämiset ihmislapset ymmärtävät, mitä tarkoitan.

Kuitenkin: istuin parvekkeella ja katsoin tyyntä järveä ja polttelin tupakkaa jonkun vanhassa flanellipaidassa. Ja kävelin ruohikolla ja kivikolla; söin mustikoita suoraan metsästä. Kävin myös uimassa! Eka kertaa tänä kesänä :D Siinä järvessä on niin musta vesi, ja koskaan se ei ole ollut noin lämmintä. Häkellyttävää.
Enkä ole niitä ihmisiä, jotka laulavat suihkussa tai mitään, mutta kun ajoin sen 79km suuntaansa ja takaisin, lauloin koko Have One on Me:n läpi
8D.
Okei, myönnetään: en osannut ihan kaikkea. Olen erheellinen.

Äiti epäili, että verenpainemittarissa on patterit vähissä ja siksi se näyttää niin kummallisen matalia lukuja. Vaihdettiin patterit, ja edelleen jotain 80/40. Ehkä toi on vaan sulavan rikki. Pitäisi käydä mittauttamassa jossain muualla; ei sillä, että tästä mitään haittaa sinänsä olisi, vaan siksi että mua oikeasti vain kiinnostaa.

Kolme päivää töitä. Onneks siellä on joku, jota voin kutsua horoksi ilman että se loukkaantuu. Sellaiset ihmiset on nimittäin yllättävän tärkeitä. : D

Kolme päivää töitä tarkoittaa myös, että neljä (tai viisi) yötä kotiin. Ostin tänään keittiöpyyhkeitä ja muffinivuoan, että voin tuoda jotakin kotiin lahjukseksi poissaolostani. Se yks homo taitaa kaivata kissoja enemmän kuin minua, mutta en toisaalta ihmettele: ne kehrää enemmän ja kitisee vähemmän, eikä istu sen päällä lukemassa sanomalehteä kahdeksalta aamulla.

JA: nea sai asunnon. Se on aika vitun jees, varsinkin kun sen vuokrasopimus alkaa jo 15.8; se ei siis asu meillä hetkeäkään! Nea sanoi itsekin että hirvittävä helpotus. Rakastan pikkusisartani, mutta oikeasti, olen niin onnellinen. Katotaan miten se pärjää kämppistensä kanssa uniongelmaisena: viime yönä se käveli yhtäkkiä olohuoneeseen just sen näköisenä että näkee unta. Olin jo että voi jeesus, mutta taisi se olla sittenkin hereillä :D Ei saanut unta ja halusi puhua Kelasta. Okei. Puhutaan sitten Kelasta.

retardikai, koti-ikävä, rautavaara, terve lapsi, neamirjam, joanna, hiljainen onni, melkein kolibri, kesätyöt

Previous post Next post
Up