herään 6.00, luen hesarin, ajan keskustaan, menen töihin, tulen töistä, luen luvun kirjaa, juon teen
Kirjoitan lyhyesti, että saan tämän kirjoitettua: netti katkeaa aika lailla täsmälleen viiden minuutin välein. On tämä edistystä, joinakin päivinä se ei toimi lainkaan. Facebook + muut monimutkaiset sivustot ovat netille + tälle ikivanhalle koneelle suunnaton yritys, joten en edes yritä päästä sinne enää. Niinä päivinä kun se toimii muutaman tunnin, istun messengerissä ja rukoilen että joku tulisi online, mutta yleensä kukaan ei.
Siilinjärvi on musta aukko, mutta opin pikkuhiljaa rakastamaan tätä yksitoikkoista rutiinia. Kysyin Nealta tänään, onko se varma että aika liikkuu.
Alan epäillä, ettei minua edes kaivata ulkopuolisessa maailmassa.
Tavallaan se olisi hyvin ymmärrettävää, sillä en ole varma olenko olemassa vai olenko pudonnut johonkin kiirastuleen (joskin täällä on yllättävän mukavaa helvetin esikartanoksi?), jossa päivät vain toistuvat enkä koskaan ollutkaan olemassa.
Töissä on kivaa! Oikeasti on, sillä kotona on kurjan tylsää. Olisin halunnut mennä sinne tänäänkin (vapaapäivänä). Sen sijaan menin lukemaan tenttiin. Samat ihmiset istuu aina samoissa busseissa.
Toisin sanoen tuskin edelleenkään toivoa, että mut saisi kiinni. Tämä on nyt todella epätoivoinen yritys saada itseni vakuutettua siitä että elämä jatkuu ja siellä muualla on joku joka välittäisi sen verran, että viitsisi ostaa jonkun postimerkin jonka hinta taitaa nousta joka vuosi, mutta saattaisin kuolla onnesta jos joku jaksaisi muistaa edes tyhjän postikortin verran, mitä rumempi, sen parempi.
n. kolehmainen
heinärannantie 14
71800 siilinjärvi / päiväni murmelina
Siilinjärvi on musta aukko, mutta opin pikkuhiljaa rakastamaan tätä yksitoikkoista rutiinia. Kysyin Nealta tänään, onko se varma että aika liikkuu.
Alan epäillä, ettei minua edes kaivata ulkopuolisessa maailmassa.
Tavallaan se olisi hyvin ymmärrettävää, sillä en ole varma olenko olemassa vai olenko pudonnut johonkin kiirastuleen (joskin täällä on yllättävän mukavaa helvetin esikartanoksi?), jossa päivät vain toistuvat enkä koskaan ollutkaan olemassa.
Töissä on kivaa! Oikeasti on, sillä kotona on kurjan tylsää. Olisin halunnut mennä sinne tänäänkin (vapaapäivänä). Sen sijaan menin lukemaan tenttiin. Samat ihmiset istuu aina samoissa busseissa.
Toisin sanoen tuskin edelleenkään toivoa, että mut saisi kiinni. Tämä on nyt todella epätoivoinen yritys saada itseni vakuutettua siitä että elämä jatkuu ja siellä muualla on joku joka välittäisi sen verran, että viitsisi ostaa jonkun postimerkin jonka hinta taitaa nousta joka vuosi, mutta saattaisin kuolla onnesta jos joku jaksaisi muistaa edes tyhjän postikortin verran, mitä rumempi, sen parempi.
n. kolehmainen
heinärannantie 14
71800 siilinjärvi / päiväni murmelina