blow your nose right on my sleeve
En ole kirjoittanut pitkään aikaan mitään tänne, osittain siitä syystä etten halua ajaa itseäni jälleen kerran hysterian partaalle sanomalla asioita ääneen, saati kirjoittamalla niitä (vaikkakin tietokoneen näppäimistöllä) ruudulle jossa ne jäävät mustaksi ja valkoiseksi. Ihan siis nyt molemmissa merkityksissä.
tai kouluttautuminen nyt yleensä.
Oon tiennyt sen aina, mutta varsinkin nyt se tuntuu painavan niskassa koko ajan. Käytän lähes jokaisen hereilläolotuntini miettimällä uutisia, hakemalla uutisia, hylkäämällä uutisia, tuijottamalla uutisia, lukemalla uutisia, yrittämässä löytää niistä uusia kulmia tai paikallistaa.
Olen löytänyt (minulle) järjetöntä rohkeutta ja taistelutahtoa ja herra ties mitä; olen polttanut enemmän tupakkaa kuin olisi järjellistä; olen yskinyt verta paperiin ja jättänyt syömättä kun kuitenkin oksentaisin jatkuvan huonon olon takia (tosin pakastevadelmat rules alright), koska olenhan niin hyvin vahva ihminen ja kestän henkistä stressiä äärettömän hyvin eikä se koskaan ilmennyt fyysisesti,
ainakaan silloin kun kieltäydyn itkemästä pelkän vitun typerän alkeiskurssin takia.
Meidän piti palauttaa 5 (pää-)uutisaihetta viime maanantaina. Uutiset niistä tehdään sitten kukin omana päivänään Keskisuomalaisen toimituksessa kahden päivän ajan, ja helmeintä: vasta marraskuun lopulla. Pääuutinen, joka on siis ajankohtainen kuukaudenkin päästä, jota ei ole uutisoitu muualla n. vuoden sisällä.
Mun uutisaiheista, ei mitenkään yllätyksellisesti, 3/5 lenti bumerangeina takaisin että järjetöntä kulunutta paskaa, tee kaksi uutta. Nyt mun pitäisi saada huomenaamuna lähetettyä kaksi helvetin timanttista uutista.
Voin toki lähettää niitä paskoja mitä mulla nyt on, mutta ne tulee takaisin, keksi 2 uutta, jne. Alan kulua puhki jo nyt eikä se ole hyvä asia.
Lisäksi meidän pitäisi olla nauhoittamassa ääninäytteitä kesätyöpaikkoja varten jo ensi viikon perjantaina, joka edellyttää sitä että työhakemuksen pitäisi olla valmiina.
En ole koskaan tehnyt työhakemusta mihinkään oikeaan paikkaan, ei mulla oo juttunäytteitä, en tiedä miten selviän/ehdin. Paikat itsessään olis aika makeita: Keskisuomalainen joo, mutta myös Ylen radiouutiset (hki), Maikkarin multimediapuoli(sis. radio novan uutiset), ja Hesari, siellä ilmeisesti Kaupunkiin.
Enkä mä nyt näin vain suostu luovuttamaan. Joskus on vaikeeta, niin se vaan menee. Joskus käytetään satoja tunteja töitä eikä mitään saada aikaan. Joskus, vittu, pitää yskiä verta. Hyvin todennäköisesti tulee olemaan vaikeaa koko opiskelujen ajan, tulee olemaan vaikeeta työpaikoilla, tulee olemaan vaikeeta. Mä aion epäonnistua niin kauan että päädyn sairaalaan pakkopaidassa.
..Eikä kaikki nyt mitenkään erityisen huonosti ole. Syön pakastevadelmia ja kirjoitan Caritan kanssa jumalattoman paljon. Teganin ja Saran uusi levy tuli, samoin múmin, olen hukkumassa hyvään musiikkiin enkä aina tiedä mitä kuuntelisin seuraavaksi. On mulla hauskaakin puolet ajasta, pystyn jättämään osan stressistä taakse iltakahdeksan jälkeen (joka on mulle ihan säälittävän suuri saavutus, ennen olisin itkenyt yöni). Ja ajatus saarninlehdestä lämmittää mua, mutta siitä ehkä sitten myöhemmin, paljon myöhemmin.
Ja eilen Citymarketissa oli pakasteomenakakku 1,99e! Yritin etsiä siitä jotakin vikaa, parastaennenpäivää tai muuta, mutta ei, se vaan.. oli! Ilman syytä. En kyseenalaista, kun Carita tulee huomenna kotiin, me syödään omenapiirakkaa, mä lähetän huonot uutisaiheeni ja niistän sitten vähän lisää verta.
e: mun puhelin muuten katosi viime viikolla. ostin uuden. nyt mun puhelinnumero on 0440885588, eikä mulla ole teidän numeroita. niin jaelkaapa.
tai kouluttautuminen nyt yleensä.
Oon tiennyt sen aina, mutta varsinkin nyt se tuntuu painavan niskassa koko ajan. Käytän lähes jokaisen hereilläolotuntini miettimällä uutisia, hakemalla uutisia, hylkäämällä uutisia, tuijottamalla uutisia, lukemalla uutisia, yrittämässä löytää niistä uusia kulmia tai paikallistaa.
Olen löytänyt (minulle) järjetöntä rohkeutta ja taistelutahtoa ja herra ties mitä; olen polttanut enemmän tupakkaa kuin olisi järjellistä; olen yskinyt verta paperiin ja jättänyt syömättä kun kuitenkin oksentaisin jatkuvan huonon olon takia (tosin pakastevadelmat rules alright), koska olenhan niin hyvin vahva ihminen ja kestän henkistä stressiä äärettömän hyvin eikä se koskaan ilmennyt fyysisesti,
ainakaan silloin kun kieltäydyn itkemästä pelkän vitun typerän alkeiskurssin takia.
Meidän piti palauttaa 5 (pää-)uutisaihetta viime maanantaina. Uutiset niistä tehdään sitten kukin omana päivänään Keskisuomalaisen toimituksessa kahden päivän ajan, ja helmeintä: vasta marraskuun lopulla. Pääuutinen, joka on siis ajankohtainen kuukaudenkin päästä, jota ei ole uutisoitu muualla n. vuoden sisällä.
Mun uutisaiheista, ei mitenkään yllätyksellisesti, 3/5 lenti bumerangeina takaisin että järjetöntä kulunutta paskaa, tee kaksi uutta. Nyt mun pitäisi saada huomenaamuna lähetettyä kaksi helvetin timanttista uutista.
Voin toki lähettää niitä paskoja mitä mulla nyt on, mutta ne tulee takaisin, keksi 2 uutta, jne. Alan kulua puhki jo nyt eikä se ole hyvä asia.
Lisäksi meidän pitäisi olla nauhoittamassa ääninäytteitä kesätyöpaikkoja varten jo ensi viikon perjantaina, joka edellyttää sitä että työhakemuksen pitäisi olla valmiina.
En ole koskaan tehnyt työhakemusta mihinkään oikeaan paikkaan, ei mulla oo juttunäytteitä, en tiedä miten selviän/ehdin. Paikat itsessään olis aika makeita: Keskisuomalainen joo, mutta myös Ylen radiouutiset (hki), Maikkarin multimediapuoli(sis. radio novan uutiset), ja Hesari, siellä ilmeisesti Kaupunkiin.
Enkä mä nyt näin vain suostu luovuttamaan. Joskus on vaikeeta, niin se vaan menee. Joskus käytetään satoja tunteja töitä eikä mitään saada aikaan. Joskus, vittu, pitää yskiä verta. Hyvin todennäköisesti tulee olemaan vaikeaa koko opiskelujen ajan, tulee olemaan vaikeeta työpaikoilla, tulee olemaan vaikeeta. Mä aion epäonnistua niin kauan että päädyn sairaalaan pakkopaidassa.
..Eikä kaikki nyt mitenkään erityisen huonosti ole. Syön pakastevadelmia ja kirjoitan Caritan kanssa jumalattoman paljon. Teganin ja Saran uusi levy tuli, samoin múmin, olen hukkumassa hyvään musiikkiin enkä aina tiedä mitä kuuntelisin seuraavaksi. On mulla hauskaakin puolet ajasta, pystyn jättämään osan stressistä taakse iltakahdeksan jälkeen (joka on mulle ihan säälittävän suuri saavutus, ennen olisin itkenyt yöni). Ja ajatus saarninlehdestä lämmittää mua, mutta siitä ehkä sitten myöhemmin, paljon myöhemmin.
Ja eilen Citymarketissa oli pakasteomenakakku 1,99e! Yritin etsiä siitä jotakin vikaa, parastaennenpäivää tai muuta, mutta ei, se vaan.. oli! Ilman syytä. En kyseenalaista, kun Carita tulee huomenna kotiin, me syödään omenapiirakkaa, mä lähetän huonot uutisaiheeni ja niistän sitten vähän lisää verta.
e: mun puhelin muuten katosi viime viikolla. ostin uuden. nyt mun puhelinnumero on 0440885588, eikä mulla ole teidän numeroita. niin jaelkaapa.