tell me your tale / something with fire
Hei loma, heihei loma, jonka käytin pääasiassa Kuneliuksen ihastuttavassa seurassa. Olen toki myös käynyt Abitreenien keskustelufoorumeilla, jossa ihmisten lempiharrastuksena tuntuu olevan
a) päteminen ("en ymmärrä metonymiaa! saanen kirjoittaa siitä esseen tähän jotta te muut voisitte kokea olevanne vielä heikomamssa asemassa" "siis JOO se Kunelius oli NIIN helppo ja yksinkertainen kirja että huhhuh")
b) muiden dissaaminen ("ai sä haet helsinkiin? kai sä tiedät ettei sieltä voi valmistua kirjoittavaksi journalistiksi.. kun sieltä tulee vaan tutkijoita")
c) viestinnän laitoksien dissaaminen ("siis tampere on kommareiden vallassa")
d) Kuneliuksen dissaaminen (mikä ei minua siis haittaa)
eikä mikään tästä tee hyvää muutenkin herkälle psyykelleni. Onneksi pakastimeni on täynnä mehujäitä jotka olen aiemmin mieltänyt hyvin Porvarillisiksi ja Kalliiksi mehujäiksi (esim. POMMAC), mutta jotka jostain luonnonoikusta maksavat Sokos Herkussa (= PORVARI?? KALLIS? EI?) 0.49 tai 0.39 kappale. En kyseenalaista! Kassatädit kyllä ovat alkaneet hieman, ne nauravat minulle nykyään. :( Tai yksi niistä katsoo vähän säälien ja pakkaa mehujääni muovipussiin kysymättä.
Ja Helsingissäkin kävin, etsimässä pääsykoekirjaa joka on ilmeisesti valtakunnallisesti saamattomissa, ja sitten syömässä vähän korealaista hapankaalia joka oli häkellyttävän hyvää, ja sitten vähän itkemässä liian kovalla, mustalla sohvalla ja hetkeä myöhemmin turhautuneen, mutta kuitenkin hieman pehmeämmän* ihmisen päällä.
Ja Leimareissakin, jotka menivät kevyesti ja alkoholillisesti lappujen (joissa M oli poikkeuksellisesti kirjoitettuna väärin , alkoholin, mustelmien, alkoholin, ilman Neaa, alkoholi.. vessa? Alkoholi? Tanssilattia? Kaleva? Puolaa puhuva poika jonka kanssa analysoin Yulen parhaita puolia ja jolta haisten Joni, ilmeisesti tulevien lasteni onnellinen isä, tulee aamulla porraskäytävässä vastaan ja Miia onnistuu konttaamaan hädintuskin eteiseen. Ja minua tuijotetaan bussissa sillä hameeni on lyhyt ja ranteeni mustelmilla, ja musta silmämeikki on aamulla vähemmän FIERCE, ja olen jossakin vaiheessa yötä varastanut Leimari-julisteen keskeltä Hämeenkatua. Ihan hyvä, ettei Nea päässyt.
Lisäksi random-merieläimet ovat vierailleet asunnossamme, ja leikin eilen putkimiestä. En osaa sanoa mitä tämä elämä on, mutta ainakin olemme hengissä ja nauramme paljon, ja.
* huom. hieman. koska ihminen on toki niin vakuuttava ja uskottava ettei se kovin pehmeä ole
a) päteminen ("en ymmärrä metonymiaa! saanen kirjoittaa siitä esseen tähän jotta te muut voisitte kokea olevanne vielä heikomamssa asemassa" "siis JOO se Kunelius oli NIIN helppo ja yksinkertainen kirja että huhhuh")
b) muiden dissaaminen ("ai sä haet helsinkiin? kai sä tiedät ettei sieltä voi valmistua kirjoittavaksi journalistiksi.. kun sieltä tulee vaan tutkijoita")
c) viestinnän laitoksien dissaaminen ("siis tampere on kommareiden vallassa")
d) Kuneliuksen dissaaminen (mikä ei minua siis haittaa)
eikä mikään tästä tee hyvää muutenkin herkälle psyykelleni. Onneksi pakastimeni on täynnä mehujäitä jotka olen aiemmin mieltänyt hyvin Porvarillisiksi ja Kalliiksi mehujäiksi (esim. POMMAC), mutta jotka jostain luonnonoikusta maksavat Sokos Herkussa (= PORVARI?? KALLIS? EI?) 0.49 tai 0.39 kappale. En kyseenalaista! Kassatädit kyllä ovat alkaneet hieman, ne nauravat minulle nykyään. :( Tai yksi niistä katsoo vähän säälien ja pakkaa mehujääni muovipussiin kysymättä.
Ja Helsingissäkin kävin, etsimässä pääsykoekirjaa joka on ilmeisesti valtakunnallisesti saamattomissa, ja sitten syömässä vähän korealaista hapankaalia joka oli häkellyttävän hyvää, ja sitten vähän itkemässä liian kovalla, mustalla sohvalla ja hetkeä myöhemmin turhautuneen, mutta kuitenkin hieman pehmeämmän* ihmisen päällä.
Ja Leimareissakin, jotka menivät kevyesti ja alkoholillisesti lappujen (joissa M oli poikkeuksellisesti kirjoitettuna väärin , alkoholin, mustelmien, alkoholin, ilman Neaa, alkoholi.. vessa? Alkoholi? Tanssilattia? Kaleva? Puolaa puhuva poika jonka kanssa analysoin Yulen parhaita puolia ja jolta haisten Joni, ilmeisesti tulevien lasteni onnellinen isä, tulee aamulla porraskäytävässä vastaan ja Miia onnistuu konttaamaan hädintuskin eteiseen. Ja minua tuijotetaan bussissa sillä hameeni on lyhyt ja ranteeni mustelmilla, ja musta silmämeikki on aamulla vähemmän FIERCE, ja olen jossakin vaiheessa yötä varastanut Leimari-julisteen keskeltä Hämeenkatua. Ihan hyvä, ettei Nea päässyt.
Lisäksi random-merieläimet ovat vierailleet asunnossamme, ja leikin eilen putkimiestä. En osaa sanoa mitä tämä elämä on, mutta ainakin olemme hengissä ja nauramme paljon, ja.
* huom. hieman. koska ihminen on toki niin vakuuttava ja uskottava ettei se kovin pehmeä ole