Surullisia tarinoita.
Suhde on tauolla, tuntuu hylätyltä ja yksinäiseltä. Tuntuu että kaikki hajoaa käsiin samalla kertaa. Iskänkin kanssa riitelin ja olen tyhmä ruma ja liejuinen, joka päivä vain enemmän.
Joutsenon lukion joulukirkko oli ihana ja minua itketti kun tajusin miten suuri virhe oli jäädä Mansikkalaan silloin kun Jenna lähti. Minä menen kolmanneksi vuodeksi Joutsenon lukioon. Minä tarvitsen sitä että minut otetaan mukaan sellaisena kuin olen, sitä että olen edes jossain mukana... Sekin itketti kun niin monet tulivat tervehtimään ja halaamaan ja toivottamaan hyvää joulua... Olen niin vihainen kun olen päästäny hienoja tyyppejä niin paljon kauemmaksi. Imatralla olen ollu onneton. Tähän asti toinen lukiovuosi on ollut suuressa mittakaavassa yhtä helvettiä. Olen tullut niin onnettomaksi, ilottomaksi ja surulliseksi... En syytä ketään muuta kuin itseäni, mutta tiedän että tuo ympäristö ei ole oikea minulle. En pysty olemaan siellä oma itseni niin että pitäisin siitä mitä olen.
Risteily. Nojoo, sitä edeltävänä yönä itkin muutaman tunnin ikävää ja syyllisyyttä ja tyhmyyttä. Olen yhä useammin itkenyt. Jos nauran en naura täydestä sydämestä, ei tunnu enää hyvältä oikein mikään tekeminen. En olisi tahtonut lähteä laivalle, mutta pakko oli. Ensimmäinen ilta oli kyllä aivan hyvä sen jälkeen kun sain putsattua surut mielestä jollain tekokeinoilla. Riina on kovin hauska mukava ja ihana tyyppi mutta minä taas en, me ollaan niin kovin erilaisia että sekin ahdisti. Kävin kampaajalla ja tunsin itteni kauniiksi sen illan. Diskossa kaikki miehet (kun sanon kaikki miehet tarkoitan oikeasti kaikkia miehiä) piirittivät Riinaa ja tarjosivat hänelle juomia ja jututtivat. Riina on sellainen, se osaa olla se on oikeanlainen, sellainen kuin kuuluu ja vielä parempaa. Minä olin se tylsä kaveri jota ei kehdata perhetuttavuuden nimissä heivata. Ei vaan. Juttelin minäkin muutaman sanan jos vaikka keiden kanssa, ahdisti kun kaikki oli humalassa ympärillä ja minä en ikinä. Tutustuin hassuun poikaan haha se oli ihan kummallinen mutta pieni lohtu yksinäiselle illalle. Me puhuttiin oikeasti kauhean vakavia ja syvällisiä juttuja ja se teki hyvää... Pohdittiin rahan arvoa ja maailmanmenoa yleensä. Se sanoi minun kasvoja klassisen kauniiksi, sellaisiksi jotka voisi kaivertaa kiveen. Se tahtoi puhelinnumeron ja kaiken, minä luotin että tavataan seuraavana iltanakin.
Yöllä kadotin Riinan, myöhemmin selvisi että se oli jo mennyt hyttiinsä, mutta odottelin häntä heidän hyttikerroksessa ja juttelin aivan älyttömän mukavan Lintsin jarrumiehen kanssa. Silläkin oli kaverit hukassa. Se tyyppi oli melkein pelottava koska "Sen jotenki näkee susta että sä lähdet opiskelemaan psykologiaa" ja "eiks niin että sä oot kaksonen?" Olisihan meillä juttua riittänyt, mutta lähdin siitä hyttiin nukkumaan siinä puolen viiden aikoihin.
Tukholma oli kylmän vihmainen mutta ihana. Lumi puuttui mutta jouluntuntu oli silti läsnä. Käveltiin Gamla Stanissa ja ostin käytetyt kengät ja hienot korvikset. Otin kuvia. Laivalta löysin kivan nahkaisen laukun hintaan 19.90€.
Ilta noh. Riinalla oli meno päällä ja minulla ei. Niin se on aina mennyt, minun parempi ilta on aina ensimmäinen, hänellä mahtavia molemmat mutta toka vie aina voiton. Hermostuin äitille ja piilouduin kahvilan pöytään lukemaan Sivullista kaakaomukin kera. Oli hyvä olla yksin vaikkei lukemisesta oikeasti tullut mitään. Viereisen pöydän nuoretmiehet kehuivat minun tukkaa ja lähtiessään se toinen kysyi englanniksi mitä luen... "Puhun suomea".. Voih se oli pienenpieni valopilkku illassa. Menin Juuson ja Eetun kanssa istumaan moneksi tunniksi yksille sohville kerroksessa 11 ja naurettiin jos vaikka mille ja puhuttiin kouluammuskelusta ja The Joulukalenterista ja typeristä sketseistä. Oli oikeastaan mukavaa. Käytiin ennen hyttiin menoa tsiigaamassa Riinan tilanne Diskon puolella, siellähän se kaulaili jonkun söpön kanssa.
Tauko todella ahdistaa. "vaan jotain pari viikkoa..." SE ON NIIN PALJON! Kivaa joulua joo. Hyvää uuttavuottakin. Minulla ei ole mitään. En tiedä mitä teen uutena vuotena. Luultavasti jään yksin sisälle istumaan koska en jaksa olla aktiivinen. Kumpa joku aktivoisi minut.
Joutsenon lukion joulukirkko oli ihana ja minua itketti kun tajusin miten suuri virhe oli jäädä Mansikkalaan silloin kun Jenna lähti. Minä menen kolmanneksi vuodeksi Joutsenon lukioon. Minä tarvitsen sitä että minut otetaan mukaan sellaisena kuin olen, sitä että olen edes jossain mukana... Sekin itketti kun niin monet tulivat tervehtimään ja halaamaan ja toivottamaan hyvää joulua... Olen niin vihainen kun olen päästäny hienoja tyyppejä niin paljon kauemmaksi. Imatralla olen ollu onneton. Tähän asti toinen lukiovuosi on ollut suuressa mittakaavassa yhtä helvettiä. Olen tullut niin onnettomaksi, ilottomaksi ja surulliseksi... En syytä ketään muuta kuin itseäni, mutta tiedän että tuo ympäristö ei ole oikea minulle. En pysty olemaan siellä oma itseni niin että pitäisin siitä mitä olen.
Risteily. Nojoo, sitä edeltävänä yönä itkin muutaman tunnin ikävää ja syyllisyyttä ja tyhmyyttä. Olen yhä useammin itkenyt. Jos nauran en naura täydestä sydämestä, ei tunnu enää hyvältä oikein mikään tekeminen. En olisi tahtonut lähteä laivalle, mutta pakko oli. Ensimmäinen ilta oli kyllä aivan hyvä sen jälkeen kun sain putsattua surut mielestä jollain tekokeinoilla. Riina on kovin hauska mukava ja ihana tyyppi mutta minä taas en, me ollaan niin kovin erilaisia että sekin ahdisti. Kävin kampaajalla ja tunsin itteni kauniiksi sen illan. Diskossa kaikki miehet (kun sanon kaikki miehet tarkoitan oikeasti kaikkia miehiä) piirittivät Riinaa ja tarjosivat hänelle juomia ja jututtivat. Riina on sellainen, se osaa olla se on oikeanlainen, sellainen kuin kuuluu ja vielä parempaa. Minä olin se tylsä kaveri jota ei kehdata perhetuttavuuden nimissä heivata. Ei vaan. Juttelin minäkin muutaman sanan jos vaikka keiden kanssa, ahdisti kun kaikki oli humalassa ympärillä ja minä en ikinä. Tutustuin hassuun poikaan haha se oli ihan kummallinen mutta pieni lohtu yksinäiselle illalle. Me puhuttiin oikeasti kauhean vakavia ja syvällisiä juttuja ja se teki hyvää... Pohdittiin rahan arvoa ja maailmanmenoa yleensä. Se sanoi minun kasvoja klassisen kauniiksi, sellaisiksi jotka voisi kaivertaa kiveen. Se tahtoi puhelinnumeron ja kaiken, minä luotin että tavataan seuraavana iltanakin.
Yöllä kadotin Riinan, myöhemmin selvisi että se oli jo mennyt hyttiinsä, mutta odottelin häntä heidän hyttikerroksessa ja juttelin aivan älyttömän mukavan Lintsin jarrumiehen kanssa. Silläkin oli kaverit hukassa. Se tyyppi oli melkein pelottava koska "Sen jotenki näkee susta että sä lähdet opiskelemaan psykologiaa" ja "eiks niin että sä oot kaksonen?" Olisihan meillä juttua riittänyt, mutta lähdin siitä hyttiin nukkumaan siinä puolen viiden aikoihin.
Tukholma oli kylmän vihmainen mutta ihana. Lumi puuttui mutta jouluntuntu oli silti läsnä. Käveltiin Gamla Stanissa ja ostin käytetyt kengät ja hienot korvikset. Otin kuvia. Laivalta löysin kivan nahkaisen laukun hintaan 19.90€.
Ilta noh. Riinalla oli meno päällä ja minulla ei. Niin se on aina mennyt, minun parempi ilta on aina ensimmäinen, hänellä mahtavia molemmat mutta toka vie aina voiton. Hermostuin äitille ja piilouduin kahvilan pöytään lukemaan Sivullista kaakaomukin kera. Oli hyvä olla yksin vaikkei lukemisesta oikeasti tullut mitään. Viereisen pöydän nuoretmiehet kehuivat minun tukkaa ja lähtiessään se toinen kysyi englanniksi mitä luen... "Puhun suomea".. Voih se oli pienenpieni valopilkku illassa. Menin Juuson ja Eetun kanssa istumaan moneksi tunniksi yksille sohville kerroksessa 11 ja naurettiin jos vaikka mille ja puhuttiin kouluammuskelusta ja The Joulukalenterista ja typeristä sketseistä. Oli oikeastaan mukavaa. Käytiin ennen hyttiin menoa tsiigaamassa Riinan tilanne Diskon puolella, siellähän se kaulaili jonkun söpön kanssa.
Tauko todella ahdistaa. "vaan jotain pari viikkoa..." SE ON NIIN PALJON! Kivaa joulua joo. Hyvää uuttavuottakin. Minulla ei ole mitään. En tiedä mitä teen uutena vuotena. Luultavasti jään yksin sisälle istumaan koska en jaksa olla aktiivinen. Kumpa joku aktivoisi minut.