(no subject)
kukkuu. tänään meil oli laurin kanssa kodinvahtivuorot, koska joidenkin huoltomiesten piti saapua kartoittamaan putkiston kuntoa. no ei ne sit tietenkään tulleet. huomenna on uus vahtipäivä.
nips saa uuden kissakaverin maaliskuun lopussa. tai huhtikuun alussa en oo varma. se on luultavasti
. sen nimi on matilda. se on itämainen pitkäkarva ja se tulee meille sijoitukseen. se saa pentuja joskus vuoden ikäsenä ja sen jälkeen saadaan se kokonaan omaks. käytiin kattomassa sitä eilen ja se oli niin hellyyttävä. se mahtui mun kämmenelle kun oli niin pieni. sitä piti silittää sormella kun käsi oli liian iso paijaukseen. nostin sitä vähän korkeammalle, kun halusin nähdä sen kasvot ja se alkoi piipittää miniäänellään. se oli niin supersoma et sydän vaan suli. niil oli hirveen herttainen kissayhteiskunta siellä. niitä oli varmaan neljä tai viis aikuista kissaa, jotka kaikki hoiti niitä neljää pientä. yks mieskissa oli aika herttanen ku se pesi vauvoja, mut yks vauva hämääntyi ja luuli et sil oli tissit! vauvat vaan hengaili semmosis pienissä koreissa muiden kissojen alla ja niiden päät aina välillä putkahteli muiden kissojen häntien lomasta.
myös muita suuria tapahtumia on luvassa, sillä muutamme luultavasti maaliskuussa vallilaan. ostan kaksion. on parasta kun sit saan flyygelin sinne, eikä tarvii raahautuilla minnekään soittamaan. voi soittaa vaikka yöllä kuulokkeilla jos haluaa.
lupasin laurille, et oisin siivonnut, mut haluisin alottaa tiskeistä koska aina aloitan. muista jutuista aloittaminen on paljon vaikeempaa. en voi aloittaa tiskeistä, koska astianpesukoneesta on suola loppu!! ihan sairaan ärsyttävää. meil on myös liian vähän lamppuja tääl vaik en tiedä miten se liittyy tähän. usein mun siivoaminen menee siihen, et alan piperrellä vaan jotain ihan tyhmää, niinku järjestellä kirjahyllyä tai ikkunalautaa. en ymmärrä miten vaikeeta voi olla laittaa vaatteet kaappiin tai pyykkiin sillon ku riisuutuu. aina ne jää lattialle tai sohvalle tai raapimispuuhun tai jossain onnellisessa tapauksessa kaappiin - myttyyn. elän toivossa, et sit kun mun ympärillä on enemmän tilaa, en ehdi sotkea kaikkea. kaksiossa makuuhuone jää sotkun valtakunnaks ja olohuone pysyy siistinä. tämä on siis haaveeni B) tietty keittiö on sit taas asia erikseen. on vaikeeta asua yksin! tai no kaksin. mut ollaan molemmat sotkupettereitä.
katottiin joululomalla lostit alusta asti ja nyt on kiva kun se taas jatkui. se on vaan vähän kurjaa, ettei voi pitää enää semmosia kahdentoista tunnin sessioita. toisaalta juuri ne nimenomaiset sessiot oli aika kohtalokkaita mun harjoittelumäärille, jotka on taas hurjassa syöksykierteessä. en saa tarpeeksi motivointia opettajaltani. oon ihan yksin kaiken kanssa. ois ihan kiva jos sais koulukavereitakin. mun koulukavereiden hankkiminen kaatui siihen, et fuksiaiset oli niin käsittämätöntä myötähäpeää aiheuttavat et jouduin poistumaan sieltä tunnin jälkeen. siitä eteenpäin oon kokoajan seuraillut tilannetta vähän takavasemmalta. jotenkin tuntuu et oisin jossain etäopiskelussa. onneks mul on yks kiva opettaja, jonka tunneille ja luennoille jaksan mennä. senkin jutuille kaikki muut nauraa ihan väärissä kohdissa. en taida olla kauheen sosiaalissopeutuvainen.
voisin nyt syödä jos löytäisin kaapista jotain ja sit siivota. siitä tulis varmaan aktiviinen olo ja jaksaisin illalla viel soittaakin. ainiin mulla on konsertti keskiviikkona.
nips saa uuden kissakaverin maaliskuun lopussa. tai huhtikuun alussa en oo varma. se on luultavasti
. sen nimi on matilda. se on itämainen pitkäkarva ja se tulee meille sijoitukseen. se saa pentuja joskus vuoden ikäsenä ja sen jälkeen saadaan se kokonaan omaks. käytiin kattomassa sitä eilen ja se oli niin hellyyttävä. se mahtui mun kämmenelle kun oli niin pieni. sitä piti silittää sormella kun käsi oli liian iso paijaukseen. nostin sitä vähän korkeammalle, kun halusin nähdä sen kasvot ja se alkoi piipittää miniäänellään. se oli niin supersoma et sydän vaan suli. niil oli hirveen herttainen kissayhteiskunta siellä. niitä oli varmaan neljä tai viis aikuista kissaa, jotka kaikki hoiti niitä neljää pientä. yks mieskissa oli aika herttanen ku se pesi vauvoja, mut yks vauva hämääntyi ja luuli et sil oli tissit! vauvat vaan hengaili semmosis pienissä koreissa muiden kissojen alla ja niiden päät aina välillä putkahteli muiden kissojen häntien lomasta.
myös muita suuria tapahtumia on luvassa, sillä muutamme luultavasti maaliskuussa vallilaan. ostan kaksion. on parasta kun sit saan flyygelin sinne, eikä tarvii raahautuilla minnekään soittamaan. voi soittaa vaikka yöllä kuulokkeilla jos haluaa.
lupasin laurille, et oisin siivonnut, mut haluisin alottaa tiskeistä koska aina aloitan. muista jutuista aloittaminen on paljon vaikeempaa. en voi aloittaa tiskeistä, koska astianpesukoneesta on suola loppu!! ihan sairaan ärsyttävää. meil on myös liian vähän lamppuja tääl vaik en tiedä miten se liittyy tähän. usein mun siivoaminen menee siihen, et alan piperrellä vaan jotain ihan tyhmää, niinku järjestellä kirjahyllyä tai ikkunalautaa. en ymmärrä miten vaikeeta voi olla laittaa vaatteet kaappiin tai pyykkiin sillon ku riisuutuu. aina ne jää lattialle tai sohvalle tai raapimispuuhun tai jossain onnellisessa tapauksessa kaappiin - myttyyn. elän toivossa, et sit kun mun ympärillä on enemmän tilaa, en ehdi sotkea kaikkea. kaksiossa makuuhuone jää sotkun valtakunnaks ja olohuone pysyy siistinä. tämä on siis haaveeni B) tietty keittiö on sit taas asia erikseen. on vaikeeta asua yksin! tai no kaksin. mut ollaan molemmat sotkupettereitä.
katottiin joululomalla lostit alusta asti ja nyt on kiva kun se taas jatkui. se on vaan vähän kurjaa, ettei voi pitää enää semmosia kahdentoista tunnin sessioita. toisaalta juuri ne nimenomaiset sessiot oli aika kohtalokkaita mun harjoittelumäärille, jotka on taas hurjassa syöksykierteessä. en saa tarpeeksi motivointia opettajaltani. oon ihan yksin kaiken kanssa. ois ihan kiva jos sais koulukavereitakin. mun koulukavereiden hankkiminen kaatui siihen, et fuksiaiset oli niin käsittämätöntä myötähäpeää aiheuttavat et jouduin poistumaan sieltä tunnin jälkeen. siitä eteenpäin oon kokoajan seuraillut tilannetta vähän takavasemmalta. jotenkin tuntuu et oisin jossain etäopiskelussa. onneks mul on yks kiva opettaja, jonka tunneille ja luennoille jaksan mennä. senkin jutuille kaikki muut nauraa ihan väärissä kohdissa. en taida olla kauheen sosiaalissopeutuvainen.
voisin nyt syödä jos löytäisin kaapista jotain ja sit siivota. siitä tulis varmaan aktiviinen olo ja jaksaisin illalla viel soittaakin. ainiin mulla on konsertti keskiviikkona.