Mar 30, 2008 19:21
Olen pessyt koko päivän pyykkiä ja ensimmäistä kertaa tuntenut oloni omassa kodissani yksinäiseksi. Lievästi tosin, mutta nyt tiedän miltä se tuntuu. Toisaalta on ollut myös hieman tylsää ja olisin kovasti halunnut lähteä tänään käymään ulkona tai jossain, mutta ulkona pilkistänyt sää hillitsi halua ja tekoa.
Törmäsin päivällä käytävässä mieheen, jonka kanssa Niina salaa seurusteli (mies oli naimisissa) juuri ennen kuin Niina kuoli. Mies tuntee äitini ja tietää hänen nimensä. Ilme oli äimistynyt kun avasin oven, jossa luki "Musto".
Minun teki niin mieli kysyä, oliko Niina sinun kanssasi onnellinen. Mitä Niina sinulle viimeeksi sanoi. Muistatko miten Niina nauroi. Minun teki mieli kysyä kaikenlaista, mutta miehen lapset olivat siinä myös. En siis kysynyt. Miehen entinen vaimo ja lapset asuvat naapurissani. Ehkä törmään häneen uudestaan.
Vaikeaa ajatella, että siitä on jo puolitoista vuotta. En vain ymmärrä, ettei Niina vastaa puhelimeen jos hänelle soittaa. En ole vieläkään poistanut hänen puhelinnumeroaan puhelimestani. Minä en halua päästää irti. En pysty vieläkään itkemään. En ole vieläkään käynyt Niinan haudalla sitten hautajaisten.
Minulla on Niinaa ikävä.