Olenpa kirjoitellut vähän viime aikoina. Mutta ei se mitään, ei se mitään. Tehdään semmoinen yleiskatsaus, että mitäs kaikkea tässä on nyt sitten tapahtunut.
Näin laiskoja meillä ollaan oltu viime aikoina.
Ensinnäkin. En tiedä mistä aloittaisin. Ehkä töistä.
Pääsin aloittamaan kuntouttavan työtoiminnan (vai? ehkä se oli joku semmonen) ens kuun alussa, 7.3.2011 kaupunginkirjastossa. Pääsen toteuttamaan asperger-minääni ja laittamaan kirjoja hyllyyn oikeaan järjestykseen. Ja mitä muuta siihen nyt sitten kuuluukaan. Hirveän kauanhan tässä menee, ennen kuin pääsee sinne töihin, kun oon odottanut sitä jostain marraskuusta asti.
Päästötodistusnumeroita en vielä ole saanut korotettua ihan hirveästi. Historiankokeen tein, ja 21.2.2011 on yhteiskuntaopin koe, jonka jälkeen historian ja yhteiskuntaopin numerot lasketaan yhteen, ja niiden keskiarvon saan sitten todistukseen. Seuraavaksi tentin matikan, sitten fysiikan ja kemian.
Innostuin jostain syystä matikasta muutenkin. Aloin pohtimaan matemaattisia ongelmia yhtenä päivänä. Ensin tutustuin pythagoraan lauseeseen, ja sitten etenin siitä kaikenlaisiin jännittäviin juttuihin, kuten newtonin teoreemaan ja euklideen teoreemaan ja kaikkiin sellasiin.
Sitten tuumasin facebookissa, että logaritmit ja derivoinnit jätän seuraavalle päivälle, niin yksi kaveri neuvoi miten logaritmeja lasketaan, niin että sitten innostuin siitäkin. Onhan se kiva osata sellastakin.
Jos joku olisi mulle sanonut, että innostun matikasta harrastusmielessä, kun olin vaikka yläasteella, olisin nauranut räkäisesti päin naamaa.
Harrastuksiin kuuluu myös tallilla käyminen. Tuli ikävästi parin viikon tauko ensin B:n töiden takia ja sitten oman yskän takia. Ei hirveästi huvittanut lähteä tallille yskimään keuhkoja pihalle. Mutta lauantaina pääsin pitkästä aikaa sinnekin! Polle Perhanan Pirteä oli huomattavasti rauhallisempi kuin yleensä, ja kulki kauniisti riimussa vierellä, kun vein sen kävelemään kentälle.
Myös rakas pikkumieheni Miska oli mukana ja huiteli tallin kahden ison paimenkoiran perässä pitkin pihaa. Miska on kätevä koira, kun se uskoo toisten koirien eleitä niin hienosti.
Myös koirat on saaneet harrastaa. Tai Hukka lähinnä. Eikä sekään muuten ole hirveästi viime aikoina harrastanut... Neiti onnistui jumittamaan selkänsä ja pääsi käymään jo kahdesti hierottavana. Kun se keksi, miten herkkuja saa, se painoi pään lattialle ja nosti kahden sekunnin päästä ylös, että nyt sitä namia kun olin noin hienosti! Ei mikään tyhmä koira.
Agilityyn pääsi taas, kun lihakset ei ole enää ihan niin kipeinä.
Koirille on myös kalenterin täydeltä ohjelmaa. Jos joku on 16.3. Jumbon lähettyvillä, meitä saa tulla morjestamaan Faunattareen, jossa on lauma kelpieitä ja border collieita esittelemässä rotua. Myös Hukka edustaa.
Myös kameraa on ulkoilutettu aina silloin tällöin.
Hukan ja Miskan uusi ulkoiluharrastus joulun ajalta- vetohiihto! Hukka ei ole tässä niin hyvä kuin Miska, joka on aivan kuin tehty vetohiihtoa varten.
Miskan toinen bravuurilaji on jäällä epämääräisesti hyppely.
Tässä kuvassa on jotenkin mukava tunnelma, joten jaan senkin kanssanne.
Minä ja Hukka olohuoneen lattialla.