(no subject)
Kattelen just Madventures'a telkkarista ja voisin vaikka antautua hetkeksi jonkin asteiseen uskonnolliseen keskusteluun.
Tuossa ohjelmassa siis kuljetaan symbolinen Golgata, eli kävellään Via Dolorosa ja annetaan ristiinnaulita itsensä ristille.
"Nämä ihmiset myöntävät olevansa ensimmäisiä syntisiä ja haluavat saada syntinsä anteeksi ristiinnaulitsemalla itsensä." Sori nyt vaan, fanaatikot, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Ensinnäkään, kristittyjen ei tarvitse ristiinnauliintua saadakseen syntinsä anteeksi, koska ne on kerran meille ristillä annettu anteeksi.
Ja toiseksi, eipä sitä Jeesukseltakaan hirveesti kyselty, että passaisko sulle sellanen järjestely, että me nyt ruoskittais sut puolikuntoseksi ja iskettäis sitten kolmen tuuman naulat sun käsien ja jalkojen läpi.
Niin. Tyhmää on. En ymmärrä moista ihannointia, tuskin se niin siistiä on.
Tänään masensi taas raha-asiat. Mutta aktiivisen unohtamiseen tähtäävän ajattelun ansiosta onnistuin sysäämään sen syrjään, missä se toivottavasti pysyykin.
Asunto on irtisanottu elokuun alusta alkaen, eli siihen mennessä pitäis melkeinpä saada uusi asunto. Kerrostalosta kiitos.
Kävin työkkärissä ja kelalla juttelemassa mukavien tätien kanssa ja saan kelan työmarkkinatukea parin- kolmen viikon päästä. Pari sataa, mutta onhan se parempi kun ei mitään.
Jätin fillarin työkkärin viereen kun kävin kelalla, ja kävelin sieltä takaisin hakemaan fillaria. Ohitin matkalla suutarinliikkeen, jossa oli näyteikkuna kadulle. Vanhojen kenkien ja länkien joukossa ikkunalla istui pieni pehmokoira. Sen vieressä oli käsin tekstattu lappu "Löydyin kadulta, hae minut kotiin!".
Se piristi niin että hymyilin suutarille kun ohitin sen kadulla. Ja hymyilin vielä fillarinkin luona.
Ja nytkin hymyilyttää suloinen lappu koiraparan vieressä. Joskin myös surettaa joku lapsiparka, jonka pehmo on joutunut suutarin ikkunaan odottamaan että pääsee takaisin kotiin.
Tuossa ohjelmassa siis kuljetaan symbolinen Golgata, eli kävellään Via Dolorosa ja annetaan ristiinnaulita itsensä ristille.
"Nämä ihmiset myöntävät olevansa ensimmäisiä syntisiä ja haluavat saada syntinsä anteeksi ristiinnaulitsemalla itsensä." Sori nyt vaan, fanaatikot, mutta eihän tuossa ole mitään järkeä. Ensinnäkään, kristittyjen ei tarvitse ristiinnauliintua saadakseen syntinsä anteeksi, koska ne on kerran meille ristillä annettu anteeksi.
Ja toiseksi, eipä sitä Jeesukseltakaan hirveesti kyselty, että passaisko sulle sellanen järjestely, että me nyt ruoskittais sut puolikuntoseksi ja iskettäis sitten kolmen tuuman naulat sun käsien ja jalkojen läpi.
Niin. Tyhmää on. En ymmärrä moista ihannointia, tuskin se niin siistiä on.
Tänään masensi taas raha-asiat. Mutta aktiivisen unohtamiseen tähtäävän ajattelun ansiosta onnistuin sysäämään sen syrjään, missä se toivottavasti pysyykin.
Asunto on irtisanottu elokuun alusta alkaen, eli siihen mennessä pitäis melkeinpä saada uusi asunto. Kerrostalosta kiitos.
Kävin työkkärissä ja kelalla juttelemassa mukavien tätien kanssa ja saan kelan työmarkkinatukea parin- kolmen viikon päästä. Pari sataa, mutta onhan se parempi kun ei mitään.
Jätin fillarin työkkärin viereen kun kävin kelalla, ja kävelin sieltä takaisin hakemaan fillaria. Ohitin matkalla suutarinliikkeen, jossa oli näyteikkuna kadulle. Vanhojen kenkien ja länkien joukossa ikkunalla istui pieni pehmokoira. Sen vieressä oli käsin tekstattu lappu "Löydyin kadulta, hae minut kotiin!".
Se piristi niin että hymyilin suutarille kun ohitin sen kadulla. Ja hymyilin vielä fillarinkin luona.
Ja nytkin hymyilyttää suloinen lappu koiraparan vieressä. Joskin myös surettaa joku lapsiparka, jonka pehmo on joutunut suutarin ikkunaan odottamaan että pääsee takaisin kotiin.