Voi pettymysten pettymys
Journalistinen työ loppui tänään. En ole kyllä ikinä haalinut viittä opintopistettä kokoon niin helposti, vähän hävettääkin, kun miettii kuinka paljon esim. teekkarit joutuu raatamaan moisen suorituksen eteen... Olisi vaan pitänyt mennä Rentolan kurssille sittenkin, vaikka kukaan ei oo tykännyt siitä tyypistä, mutta siitä olisi ollut enemmän hyötyä ja olisi joutunut tekemään töitä ja ponnistelemaan ja haastamaan itsensä. Tuolla oli peräti kaksi kirjoitustehtävää, kuten oon varmaan jo aikaisemminkin kitissyt täällä... Kurssi oli kyllä hirveä pettymys. Laitoin silti kurssipalautteeseen arvosanaksi kolmosen, mutta avoimiin rehellisesti että olisin halunnut enemmän kirjoitusharjoituksia. Odotin kuitenkin tuota kurssia niin paljon...
Tosin oli tuossa hyviäkin puolia: hyvät keskustelut, freelance-palkkauksesta kertominen ja se ettei tarvinnut ainakaan stressata aikaa vievistä tehtävistä. Mutta päällimmäiseksi jäi pettymys, koska yliopistolla on niin vähän mitään käytännöllistä, ja luulin tämän kurssin olevan nimenomaan käytäntöä, eikä vaan käytännöistä puhumista... Pöh. Olisihan sitä voinut aina ylimääräistä kirjoittaa, mutta eihän sitä tule kirjoitettua, jos ei se kurssin pakolliseen ohjelmaan kuulu. Mutta eipä nyt ole kouluhommia sitten pariin viikkoon!
Kirjoittamisesta puheenollen, toivon että saan Münchenissä tehtyä edes yhden free-jutun jostain Saksaan liittyvästä asiasta, jota voisin tarjota jonnekin... Toivottavasti saan aikaiseksi.
Sain muuten mailitse Münchenin orientaatiokurssin ohjelman, ihan aikataulun ja kaikki! Jeejee. Hyvältä näyttää. :) Viimeisenä päivänä oli muistaakseni yhtenä teemana miten saksalaisiin opiskelijoihin tutustutaan :D Asiallista orientaatiota siis.
Sukujuhlat meni muuten ihan kivasti. Oli jopa mukavaa. En oikein ymmärrä miksi siitä niin kovasti stressasin, mutta pistän kaiken oudon mielialavaihtelun nyt Saksan piikkiin...
Tosin oli tuossa hyviäkin puolia: hyvät keskustelut, freelance-palkkauksesta kertominen ja se ettei tarvinnut ainakaan stressata aikaa vievistä tehtävistä. Mutta päällimmäiseksi jäi pettymys, koska yliopistolla on niin vähän mitään käytännöllistä, ja luulin tämän kurssin olevan nimenomaan käytäntöä, eikä vaan käytännöistä puhumista... Pöh. Olisihan sitä voinut aina ylimääräistä kirjoittaa, mutta eihän sitä tule kirjoitettua, jos ei se kurssin pakolliseen ohjelmaan kuulu. Mutta eipä nyt ole kouluhommia sitten pariin viikkoon!
Kirjoittamisesta puheenollen, toivon että saan Münchenissä tehtyä edes yhden free-jutun jostain Saksaan liittyvästä asiasta, jota voisin tarjota jonnekin... Toivottavasti saan aikaiseksi.
Sain muuten mailitse Münchenin orientaatiokurssin ohjelman, ihan aikataulun ja kaikki! Jeejee. Hyvältä näyttää. :) Viimeisenä päivänä oli muistaakseni yhtenä teemana miten saksalaisiin opiskelijoihin tutustutaan :D Asiallista orientaatiota siis.
Sukujuhlat meni muuten ihan kivasti. Oli jopa mukavaa. En oikein ymmärrä miksi siitä niin kovasti stressasin, mutta pistän kaiken oudon mielialavaihtelun nyt Saksan piikkiin...