Hellehajatelmia
Plää, mulla on ikävä töihin. Ei aikaisia aamuja ehkä, mutta sitä rytmiä ja ennen kaikkea sitä, ettei tarvi stressata niin paljon... Nyt kun oon taas aamupäivät yksin kotona, alan ajatella ja ennen kaikkea stressata liikaa kaikenlaista. Aamupäivisin ei oo mitään tekemistä, iltaisin taas on ehkä liikaakin...
Sain tietää mun Saksan-tuutorin nimen ja sähköpostiosoitteen. Nyt näistä kaikista päässäpyörivistä ajatuksista pitäisi kai muodostaa jonkinlaisia selkeitä kysymyksiä. En oo vielä tutkinut Münchenin karttaa tai Lonely Planeteja. Pitäis selvittää myös erinäisiä vakuutusasioita, mistä en tajua mitään, ja odottelen ekumeenisen asuntolan vuokrasopimuksen kolahtavan postiluukusta. Lähtöön on enää niin älyttömän vähän aikaa, ja jotenkin se aika pitäisi käyttää mahdollisimman hyvin ja priorisoida ja tehdä kaikkea erityistä, ja kaikki se stressaa mua... Plääääää.
Opiskelumotivaatio näillä keleillä on nolla. Tänään pitäis keksiä joku, josta tehdä henkilöhaastattelu, mut en oo vieläkään keksinyt. Mietin egyptologian opettajaa, mut se on Kairossa jo, ja sähköpostihaastattelu ei varmaan käy... Viime kerralla Korhonen sanoi sen, mitä kaikki aina sanoo; että jos haluaa menestyväksi toimittajaksi,olisi hyvä tietää jostain asiasta enemmän kuin muut. Mikä se asia sitten voisi olla mun kohdallani? Olen niin keskinkertainen ja tavallinen. Plääplääplää. Miksen osaa vain lomailla?
Fiilistelen vieläkin Madonnaa. Perjantaina näin sen auton lähtevän Kämpistä ja oli kyllä hetken aikaa siistiä olla n. 5 metrin päässä Madonnasta, vaikka en nähnytkään sitä ja se oli vaan siinä autossa. Madonna on vaan lapsuudesta asti ollut yks mun lempilaulajista ja -esiintyjistä. Oli siis tosi hienoa nähdä se ja hieno kokemus myös käyttää Madonnan odottamiseen koko päivä - aika ja raha eivät menneet hukkaan. :)
Sain tietää mun Saksan-tuutorin nimen ja sähköpostiosoitteen. Nyt näistä kaikista päässäpyörivistä ajatuksista pitäisi kai muodostaa jonkinlaisia selkeitä kysymyksiä. En oo vielä tutkinut Münchenin karttaa tai Lonely Planeteja. Pitäis selvittää myös erinäisiä vakuutusasioita, mistä en tajua mitään, ja odottelen ekumeenisen asuntolan vuokrasopimuksen kolahtavan postiluukusta. Lähtöön on enää niin älyttömän vähän aikaa, ja jotenkin se aika pitäisi käyttää mahdollisimman hyvin ja priorisoida ja tehdä kaikkea erityistä, ja kaikki se stressaa mua... Plääääää.
Opiskelumotivaatio näillä keleillä on nolla. Tänään pitäis keksiä joku, josta tehdä henkilöhaastattelu, mut en oo vieläkään keksinyt. Mietin egyptologian opettajaa, mut se on Kairossa jo, ja sähköpostihaastattelu ei varmaan käy... Viime kerralla Korhonen sanoi sen, mitä kaikki aina sanoo; että jos haluaa menestyväksi toimittajaksi,olisi hyvä tietää jostain asiasta enemmän kuin muut. Mikä se asia sitten voisi olla mun kohdallani? Olen niin keskinkertainen ja tavallinen. Plääplääplää. Miksen osaa vain lomailla?
Fiilistelen vieläkin Madonnaa. Perjantaina näin sen auton lähtevän Kämpistä ja oli kyllä hetken aikaa siistiä olla n. 5 metrin päässä Madonnasta, vaikka en nähnytkään sitä ja se oli vaan siinä autossa. Madonna on vaan lapsuudesta asti ollut yks mun lempilaulajista ja -esiintyjistä. Oli siis tosi hienoa nähdä se ja hieno kokemus myös käyttää Madonnan odottamiseen koko päivä - aika ja raha eivät menneet hukkaan. :)