Taas rakkaudestani maaseutuun
Haluan taas kirjoittaa rakkaudestani maaseutuun. Etenkin tänään kaikki oli melkein täydellistä. Ihana ilma, lämmin kevät aurinko ja pieni tuulenvire. Pikku kissa nelisti valtavaa vauhtia pellolla, sen tassut läiskyttivät mennessään vettä. Uitin mutaisia saappaitani laiturilta, jää rannasta oli jo sulanut. Miten iloiseksi kevät voikaan tehdä! Onnelliseksi voi tulla katsellessa edellä viipottavan vanhan koiran heiluvaa häntää, nähdessään ilmassa kieppuvan perhosparven. Siitä kun saa kaivaa anorakin kaapin perukoilta ja siitä kun aurinko häikäisee kävellessä lumen alta paljastuneella, vaaleanvihreällä nurmikolla.
Kotona on taas ihan mukava olla. Nukuin niin pitkään kuin jaksoin ja vähän vielä sen jälkeenkin. Olen lukenut iskän vanhoja Soundeja, syönyt aamupalan ilman kiirettä ja nauttinut. Taidanpa keittää kahvia ja mennä takapihalle vielä ihastelemaan maisemia ja haistelemaan kosteaa maata, ehkäpä saan seuraa krapulaisesta pikkuveljestäni.
Kotona on taas ihan mukava olla. Nukuin niin pitkään kuin jaksoin ja vähän vielä sen jälkeenkin. Olen lukenut iskän vanhoja Soundeja, syönyt aamupalan ilman kiirettä ja nauttinut. Taidanpa keittää kahvia ja mennä takapihalle vielä ihastelemaan maisemia ja haistelemaan kosteaa maata, ehkäpä saan seuraa krapulaisesta pikkuveljestäni.