voi, kevät tulee jo pian! tuleehan?
"Nyt kuulkaa, kurjat, piilevät eläimet pimeyden,
te jotka veitte auringon ja toitte kylmyyden:
nyt aivan yksin olen, jalkojani väsyttää,
saan turhaan ikävöidä laakson vihreää,
vaan muistan meren aallot ja kuistin sinisen
ja lumessa kauheassa nyt elää tahdo en!
- Kunhan minun aurinkoni tulee esille ja katsoo
teihin, niin saatte nähdä miten hupsuja te olette,
Muumipeikko huusi välittämättä enää panna sanojaan runomittaan.
Silloin asun auringonkukassa
ja makaan vatsallani lämpimällä hiekalla
ja kaiken päivää saa ikkuna olla auki
puutarhaan ja mehiläisiin päin
ja kohti kirkkaansinistä taivasta
missä on minun oma appelsiininkeltainen aurinkoni!"
olen vähän hupsulla päällä ja minua ilahduttaa kovin että aurinko paistaa taas vastapäätä olevien kerrostalojen seinään ja kun katsoo ulos ikkunasta, pitää siristää silmiä siltä kirkkaudelta! aivan ihanaa se! Saisikin tämä typerä talvi jo loppua ja tulla kevät ja purot solisevat tienreunuksille. eihän tässä talvessa ole mitään järkeä, en osaa edes kirjoittaa tai puhua talvella muutakun miten kaipaan kesää ja tulisipa kesä jo ja muistella entisiä kesiä ja suunnitella tulevia.
lohduttaa lukea Tove Janssonin Taikatalvi -kirjaa (minkä kaivoin esiin heti herätessäni) kun muumipeikko siinä on vähän kuin minä, inhottavan, kylmän talven armoilla ja on sille hyvin vihainen kun vei auringonkin. lohduttaa lukea kuinka sekin vain toivoo kesää ja unelmoi siitä ja talvi on sille vieras ja pelottava ja epämukava.
ehkä minä kirjoitan tänne seuraavan kerran vasta kun olen saanut ne purot solisevat ja sulat tiet ja kevätlintujen laulut, eikä minun tarvitse enää valittaa tätä samaa.
tosin, sitten saa taas kuulla kun hihkuttelen kuinka ihanaa onkaan kun on kevät ja tulee kesä ja ihan samaa solkotusta kun nytkin.
haluan ostaa sellaisen värikkään kesämekon ja sitten voin tanssahdella mukavasti niin että helmat hulmuaa. anna tuuulen puhdistaaaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisinnnn ! ^_______^
tällaista tänään. (tai jokapäivä)
te jotka veitte auringon ja toitte kylmyyden:
nyt aivan yksin olen, jalkojani väsyttää,
saan turhaan ikävöidä laakson vihreää,
vaan muistan meren aallot ja kuistin sinisen
ja lumessa kauheassa nyt elää tahdo en!
- Kunhan minun aurinkoni tulee esille ja katsoo
teihin, niin saatte nähdä miten hupsuja te olette,
Muumipeikko huusi välittämättä enää panna sanojaan runomittaan.
Silloin asun auringonkukassa
ja makaan vatsallani lämpimällä hiekalla
ja kaiken päivää saa ikkuna olla auki
puutarhaan ja mehiläisiin päin
ja kohti kirkkaansinistä taivasta
missä on minun oma appelsiininkeltainen aurinkoni!"
olen vähän hupsulla päällä ja minua ilahduttaa kovin että aurinko paistaa taas vastapäätä olevien kerrostalojen seinään ja kun katsoo ulos ikkunasta, pitää siristää silmiä siltä kirkkaudelta! aivan ihanaa se! Saisikin tämä typerä talvi jo loppua ja tulla kevät ja purot solisevat tienreunuksille. eihän tässä talvessa ole mitään järkeä, en osaa edes kirjoittaa tai puhua talvella muutakun miten kaipaan kesää ja tulisipa kesä jo ja muistella entisiä kesiä ja suunnitella tulevia.
lohduttaa lukea Tove Janssonin Taikatalvi -kirjaa (minkä kaivoin esiin heti herätessäni) kun muumipeikko siinä on vähän kuin minä, inhottavan, kylmän talven armoilla ja on sille hyvin vihainen kun vei auringonkin. lohduttaa lukea kuinka sekin vain toivoo kesää ja unelmoi siitä ja talvi on sille vieras ja pelottava ja epämukava.
ehkä minä kirjoitan tänne seuraavan kerran vasta kun olen saanut ne purot solisevat ja sulat tiet ja kevätlintujen laulut, eikä minun tarvitse enää valittaa tätä samaa.
tosin, sitten saa taas kuulla kun hihkuttelen kuinka ihanaa onkaan kun on kevät ja tulee kesä ja ihan samaa solkotusta kun nytkin.
haluan ostaa sellaisen värikkään kesämekon ja sitten voin tanssahdella mukavasti niin että helmat hulmuaa. anna tuuulen puhdistaaaa, nostaa helmoja, heittää hiukset sekaisinnnn ! ^_______^
tällaista tänään. (tai jokapäivä)