Voi olla, että eksyn elämään, tai voi olla että tähän jään.
minä en halua herätä 60vuotiaana siihen että "oho" elämä menikin jo ohi. mitähän olen tehnyt?
Himasta duuniin ja duunista himaan,
mä hampaita pestäkseni kai elän.
STOP! ei noin! eiei.
en halua myöskään vielä asettua. punanen tupa ja perunamaa saa odottaa.
minussa tosiaan on niin kaksi eripuolta. olen tositosi romanttinen ja herkkä ja kiltti ja kaipaan vaan rakkautta ja hellimistä ja rakkauden tunnustuksia ja kaikkia niitä ihania pieniä asioita mitkä pistää perhoset lentelemään masussa..
sitten on se toinen riehakas puoli joka ei tahdo sitoutua kehenkään sen suuremmin ja se vaan riahuu ja aiheuttaa kiltille ninnille vaikeuksia ja päänvaivaa ja sydänvaivaa. sekä muillekkin. miten voi samaan aikaan olla niin tunteellinen ja sitten taas ei?
olen sekava.
tahtoisin rakastua oikein kunnolla. ja että se miun rakkauden kohde tuntisi samoin minua kohtaan. että olisin satavarma että tahtoisin elää sen kanssa loppuelämäni. rakastaisin herätä aamulla se kainalosta ja illalla nukahtaa siihen. sen pitäisi olla semmoinen hassuttelija ja lapsekas myös niinkun minä. olisimme pallo ilman saumoja, täytettäisiin toisemme.
meillä olisi samat unelmat, ihailisimme merirosvoja ja seikkailisimme yhessä ja katselisimme muumeja sadepäivinä. soittelisimme ikäväämme kun olisimme erossa toisistamme. haliminen tuntuisi vuosienkin jälkeen yhtä ihanalta kun vasta tavattuamme.
talviyönä istuisimme pöydän ääressä teekupposilla kun ei tule uni, hihittelisimme väsyneitä juttujamme.
kaupasta tullessasi toisit minulle kukkasen jonka poimit ojasta.
tykkäisimme tehdä kaiken yhdessä.
emme välittäisi mitä muut ajattelevat meistä.
rakastaisimme jokapäivä vain enemmän.
oho nyt jumituinkin unelmoimaan. on minulla erillaisiakin unelmia. se että minulla ei olisikaan ketään muuta kun maailma. seikkailisin vain. minun rakkaus olisikin maailma. rakastaisin herätä joka aamu uuteen päivään ja lähtisin seikkailemaan. tahdon hawaijille. joku päivä minä sinne menen ainakin käymään.
nyt minä menen tuonne jonnekkin.
Himasta duuniin ja duunista himaan,
mä hampaita pestäkseni kai elän.
STOP! ei noin! eiei.
en halua myöskään vielä asettua. punanen tupa ja perunamaa saa odottaa.
minussa tosiaan on niin kaksi eripuolta. olen tositosi romanttinen ja herkkä ja kiltti ja kaipaan vaan rakkautta ja hellimistä ja rakkauden tunnustuksia ja kaikkia niitä ihania pieniä asioita mitkä pistää perhoset lentelemään masussa..
sitten on se toinen riehakas puoli joka ei tahdo sitoutua kehenkään sen suuremmin ja se vaan riahuu ja aiheuttaa kiltille ninnille vaikeuksia ja päänvaivaa ja sydänvaivaa. sekä muillekkin. miten voi samaan aikaan olla niin tunteellinen ja sitten taas ei?
olen sekava.
tahtoisin rakastua oikein kunnolla. ja että se miun rakkauden kohde tuntisi samoin minua kohtaan. että olisin satavarma että tahtoisin elää sen kanssa loppuelämäni. rakastaisin herätä aamulla se kainalosta ja illalla nukahtaa siihen. sen pitäisi olla semmoinen hassuttelija ja lapsekas myös niinkun minä. olisimme pallo ilman saumoja, täytettäisiin toisemme.
meillä olisi samat unelmat, ihailisimme merirosvoja ja seikkailisimme yhessä ja katselisimme muumeja sadepäivinä. soittelisimme ikäväämme kun olisimme erossa toisistamme. haliminen tuntuisi vuosienkin jälkeen yhtä ihanalta kun vasta tavattuamme.
talviyönä istuisimme pöydän ääressä teekupposilla kun ei tule uni, hihittelisimme väsyneitä juttujamme.
kaupasta tullessasi toisit minulle kukkasen jonka poimit ojasta.
tykkäisimme tehdä kaiken yhdessä.
emme välittäisi mitä muut ajattelevat meistä.
rakastaisimme jokapäivä vain enemmän.
oho nyt jumituinkin unelmoimaan. on minulla erillaisiakin unelmia. se että minulla ei olisikaan ketään muuta kun maailma. seikkailisin vain. minun rakkaus olisikin maailma. rakastaisin herätä joka aamu uuteen päivään ja lähtisin seikkailemaan. tahdon hawaijille. joku päivä minä sinne menen ainakin käymään.
nyt minä menen tuonne jonnekkin.