Taistelun arvoinen
Jatkan eteenpäin kuin juna. Valtion rautateiden tunnetulla varmuudella. Välillä tökkii vähän ja välillä enemmän, mutta eteenpäin mennään kuitenkin. On helpottavaa ja ihanaa huomata, ettei tarvitsekaan jämähtää paikalleen tai taantua sinne, mistä olen jo suurella vaivalla rämpinyt ylös. Jukkapojan sanoin; Seisot äärellä jyrkänteen, älä eteenpäin astu, ota järki käteen. Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen? Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.. Siskoni omisti kyseisen kipaleen minulle vuosia sitten yhdellä rankoista sairaalareissuistani. Edelleenkään en kykene kuuntelemaan biisiä tunteiden nousematta pintaan. Nimenomaan niiden taisteluntunteiden. Sen hampaiden kiristelyn, sisäisen sisun ja pettymisen pelon. Tai ehkä toisten pettämisen pelon.
On jännähuomata, miten sitä edelleen elää muita varten, vaikka olenkin vuosien saatossa oppinut rakastamaan ja välittämään itsestäni tälläisena kuin olen. Epätoivon hetkinä sitä vaipuu kuitenkin nii horrokseen, ettei omat voimat tunnu riittävän ja tarvitsee ulkopuolisia vetämään eteenpäin. Viimeviikkoina olen havainnut tämän todella voimallisesti. Kun tulee pienikin hetki, jolloin olen yksin ahdistukseni vallassa ja mielessä häivähtää ajatus luovuttamisesta, käännän ajatukseni automaattisesti jäljellä oleviin rakkaisiini. Onneksi heitä löytyy ja heidän tuellaan olen päässyt tähän saakka. Tarvitsen sitä tukea vielä varmasti pitkään, mutta selviän.
On jännähuomata, miten sitä edelleen elää muita varten, vaikka olenkin vuosien saatossa oppinut rakastamaan ja välittämään itsestäni tälläisena kuin olen. Epätoivon hetkinä sitä vaipuu kuitenkin nii horrokseen, ettei omat voimat tunnu riittävän ja tarvitsee ulkopuolisia vetämään eteenpäin. Viimeviikkoina olen havainnut tämän todella voimallisesti. Kun tulee pienikin hetki, jolloin olen yksin ahdistukseni vallassa ja mielessä häivähtää ajatus luovuttamisesta, käännän ajatukseni automaattisesti jäljellä oleviin rakkaisiini. Onneksi heitä löytyy ja heidän tuellaan olen päässyt tähän saakka. Tarvitsen sitä tukea vielä varmasti pitkään, mutta selviän.