Unieläimistä ja eläimistä unissa
Elämäni on ollut siinä mielessä siunattua, että olen saanut jakaa sen useiden ihanien eläinystävien kanssa. Vierelläni on aina kulkenut yksi tai useampia nelijalkaisia perheenjäseniä, toinen toistaan rakkaampia ja omalla tavallaan erikoisia persoonia. Eläinystävissä surullisin puoli on niiden lyhyehkö elinikä meihin ihmisiin verrattuna. Rakkaista luopuminen on aina vaikeaa ja jättää jälkensä.
Tästä maailmasta poistuneet eläinystäväni ovat kyllä läsnä jokapäiväisessä elämässäni edelleen. Ne tärkeimmät kaikkein tiiviimmin. Yöllä unissa, niin hyvissä kuin huonoissa, mietteissä, ajatuksissa ja päiväunissa sekä tilanteiden herättämissä muistoissa. Viimeksi viimeyönä unessani oli sekä edesmennyt koirani että hevoseni, omituisessa ympäristössä, omituisesti käyttäytyen.
Unissa eläimet tulevat ikäänkuin 'takaisin' ihankuin kuolema olisikin ollut väärinkäsitys ja he ovat vain eläneet tämän väliajan jossain muualla. Jälleennäkemisen riemu on voimakas. Unet myös vääristävät asioita mitä omituisemmilla tavoin. Esim hevoseni Ilmari sairastui hammasleikkauksen yhteydessä tapahtuneeseen komlikaatioon ja jouduttiin lopettamaan sen seurauksena mädäntyneen leukaluun takia. Unissani Ilmari aka pupsi kuitenkin oireilee jaloista eritavoin, unesta riippuen (viime öisessä unessa hevosen takajalat eivät kestäneen hissimatkoja, sillä kerrostalomme hissi on niij pieni, että suuri hevonen joutui istumaan ja vääntämään itsenä mitä ihmeellisempään asentoon sinne mahtuakseen..)
Monissa unissa on myös seikkaillut gerbiilejä ja maissihiiriä, joita minulla on ollut vuosia, vuosia sitten, varhaisteini-iässä ja lapsuudessa. Hiiri/Gerbiili löytyy yht'äkkiä jostain asunnosta, villinä, poikueen tehneenä ja sitten etsin kellarista vanhoja varusteita niitä varten.. Monissa näistä unista havahdun siihen, kuinka huonosti hoidan eläimiäni. Tajuan, etten ole viikkoihin vilkaissut siihen terraarioon, jossa vesi- ja ruokakupit ovat hautautuneet puruvueren alle.. Todellisessa elämässä olen aina ollut eläinrakas, huolellinen ja tunnollinen eläinteni ystävä. Siis nimenomaan enemmänkin perheenjäsen, ystävä ja huolehtija, kuin omistaja. Siksi mietítyttääkin, miksi rakkaat elinystäväni kärsivät unissani? Liittyykö tämä jotenkin heidän kuolemaan? Pelkäänkö ettei kuolema pelastakaan ketään kivuilta ja tuskalta? Onko minussa jotain vääristymiä, jotka pääsevät esille vain unissa..? Näitä kysymyksiä voin vain pohtia, vastauksia ei ole kovin helppo löytää.. Ois mielenkiintoista päästä joskus jonkun osaavan unitulkitsijan juttusille.
Tästä maailmasta poistuneet eläinystäväni ovat kyllä läsnä jokapäiväisessä elämässäni edelleen. Ne tärkeimmät kaikkein tiiviimmin. Yöllä unissa, niin hyvissä kuin huonoissa, mietteissä, ajatuksissa ja päiväunissa sekä tilanteiden herättämissä muistoissa. Viimeksi viimeyönä unessani oli sekä edesmennyt koirani että hevoseni, omituisessa ympäristössä, omituisesti käyttäytyen.
Unissa eläimet tulevat ikäänkuin 'takaisin' ihankuin kuolema olisikin ollut väärinkäsitys ja he ovat vain eläneet tämän väliajan jossain muualla. Jälleennäkemisen riemu on voimakas. Unet myös vääristävät asioita mitä omituisemmilla tavoin. Esim hevoseni Ilmari sairastui hammasleikkauksen yhteydessä tapahtuneeseen komlikaatioon ja jouduttiin lopettamaan sen seurauksena mädäntyneen leukaluun takia. Unissani Ilmari aka pupsi kuitenkin oireilee jaloista eritavoin, unesta riippuen (viime öisessä unessa hevosen takajalat eivät kestäneen hissimatkoja, sillä kerrostalomme hissi on niij pieni, että suuri hevonen joutui istumaan ja vääntämään itsenä mitä ihmeellisempään asentoon sinne mahtuakseen..)
Monissa unissa on myös seikkaillut gerbiilejä ja maissihiiriä, joita minulla on ollut vuosia, vuosia sitten, varhaisteini-iässä ja lapsuudessa. Hiiri/Gerbiili löytyy yht'äkkiä jostain asunnosta, villinä, poikueen tehneenä ja sitten etsin kellarista vanhoja varusteita niitä varten.. Monissa näistä unista havahdun siihen, kuinka huonosti hoidan eläimiäni. Tajuan, etten ole viikkoihin vilkaissut siihen terraarioon, jossa vesi- ja ruokakupit ovat hautautuneet puruvueren alle.. Todellisessa elämässä olen aina ollut eläinrakas, huolellinen ja tunnollinen eläinteni ystävä. Siis nimenomaan enemmänkin perheenjäsen, ystävä ja huolehtija, kuin omistaja. Siksi mietítyttääkin, miksi rakkaat elinystäväni kärsivät unissani? Liittyykö tämä jotenkin heidän kuolemaan? Pelkäänkö ettei kuolema pelastakaan ketään kivuilta ja tuskalta? Onko minussa jotain vääristymiä, jotka pääsevät esille vain unissa..? Näitä kysymyksiä voin vain pohtia, vastauksia ei ole kovin helppo löytää.. Ois mielenkiintoista päästä joskus jonkun osaavan unitulkitsijan juttusille.