Kimbelä ja Kirsikoita
Puistoilu kuuluu kesään erottamattomana osana. Ulkoilma, ulkona olo, puistopiknikit. Jos ei varsinaisesti ruokailla ulkona niin ainakin istutaan, ollaan, pelataan, jutellaan ja juodaan jotain. Lähes päivittäin edes pieni tovi, ei nyt kuitenkaan sateella tai märässä maassa, mutta niistä ei tänä kesänä ole suuremmin ollut riesaa. Pikemminkin päinvastoin. On jotenkin surullista, että puistonurtsit alkavat kuollakuivuteen sadetajista huolimatta. Tänään onneksi tulee edes hieman vettä Helsinkiinkin. Ymmärtääkseni muualla uudellamaallakin on satanut paljon enemmän ja useammin, jotenkin sadepilvet on tänä kesänä vaan kartelleet Helsinkiä..
Kimble kuuluu ehdottomana osana kesäiseen puistoon. Pelataan me sitä toki talvisinkin, mutta harvemmin. Puistossa se jotenkin kuuluu asiaan; ajanvietteenä, johon ei tarvitse uppoutua liian vakavasti eikä syvällisesti. Kimble ja viltti/lakana kuuluvatkin oleellisena osana varustukseen kun kesällä poistuu kotoota. Ikinä ei tiedä, jos tulee sopiva rako leiriytyä johonkin puistoon pelaamaan peli tai pari. Useimmin se puisto on kuitenkin meidän lähin puistomme, eli Dallapé. Jotenkin tykkään sörnäisten ja kallion rennosta ilmapiiristä. Eilenkin seuranamme pistossa oli kymmenkunta koiraseuruettakin ts. koirallista seuruetta. Niitä on myös mukava seurata ulkoilmasta nauttiessaan.
Ostin eilen kesän ekat kirsikat. Ei kylläkään kotimasia, mutta makeita ja herkullisia. Söin sitten koko litran lähestulkoon yksin...jälkiruuaksi! Ensin vedettiin savulohta ja kasviksia ruuaksi raikkaassa kesätuulessa ilta auringon lämmittäessä. Huomaan olevani kesäisin pirteämpi ja vähemmän unelias kuin talvella. Aiemmin olen ajatellut sen johtuvan vain valonmäärästä, mutta todennäköisesti myös ulkoilmalla on osuutensa asiaan. Talvisin kylmässä pakkasessa tulee vietettyä paljon vähemman aikaa pihalla, eikä ainakaan niin rennolla asenteella ja iloisella mielellä kuin kesällä.
Kimble kuuluu ehdottomana osana kesäiseen puistoon. Pelataan me sitä toki talvisinkin, mutta harvemmin. Puistossa se jotenkin kuuluu asiaan; ajanvietteenä, johon ei tarvitse uppoutua liian vakavasti eikä syvällisesti. Kimble ja viltti/lakana kuuluvatkin oleellisena osana varustukseen kun kesällä poistuu kotoota. Ikinä ei tiedä, jos tulee sopiva rako leiriytyä johonkin puistoon pelaamaan peli tai pari. Useimmin se puisto on kuitenkin meidän lähin puistomme, eli Dallapé. Jotenkin tykkään sörnäisten ja kallion rennosta ilmapiiristä. Eilenkin seuranamme pistossa oli kymmenkunta koiraseuruettakin ts. koirallista seuruetta. Niitä on myös mukava seurata ulkoilmasta nauttiessaan.
Ostin eilen kesän ekat kirsikat. Ei kylläkään kotimasia, mutta makeita ja herkullisia. Söin sitten koko litran lähestulkoon yksin...jälkiruuaksi! Ensin vedettiin savulohta ja kasviksia ruuaksi raikkaassa kesätuulessa ilta auringon lämmittäessä. Huomaan olevani kesäisin pirteämpi ja vähemmän unelias kuin talvella. Aiemmin olen ajatellut sen johtuvan vain valonmäärästä, mutta todennäköisesti myös ulkoilmalla on osuutensa asiaan. Talvisin kylmässä pakkasessa tulee vietettyä paljon vähemman aikaa pihalla, eikä ainakaan niin rennolla asenteella ja iloisella mielellä kuin kesällä.