Kaltereiden kalseudessa
Olin viimeviikolla vankilassa. Olen siis ollut ennenkin, kiertänyt kaikki suomen vankilamuseot, turun- ja hämeenlinnojen sellitilat, keskitysleirejä ja kommunisminaikaisia kidutuskammioita. Viimekesänä italian reissulla koluttiin iscialla kaksi eri kidutusväline/ -vankila museota (tai no, toinen oli museo ja toinen kiertävä näyttely) silloinkin siskoni kauhisteli ja vaikutti järkyttyneeltä minun ollessa lähinnä vain ja ainoastaan uteliaan kiinnostunut.
Siis kamalia asioitahan kaikkiin noihin paikkoihin liittyy, mutta jollain tavalla ne on helpompi sisäistää, kun tietää niistä kauheuksista kuluneen jo niin pitkän ajan. Kymmeniä, ellei satojakin vuosia. Se luo toivoa, että asiat ovat muuttuneet, elämä kehittynyt ja inhimillistynyt. Ja niinhän se paljolti onkin. Mutta tosiaan viimeviikolla olin vankilassa virailulla, Turun Kakolassa. Kakola on ollut tyhjillään vasta nelisen vuotta. Viimeiset seinäkirjoitukset selleissä ovat vuodelta 2007. Se on vielä niin tätä päivää, käsin kosketeltavaa.
Kakola on 1800-luvun puolivälissä perustettu ja sitten vuosien saatossa pikkuhiljaa laajennettu. 1853 valmistunut päärakennus on kuin vanha ja uljas graniittilinna. Joten sen äärellä vihdoin ymmärsi, mistä vankilaanliittyvä sanonta linna tulee.. Kiersimme asiaan vihkiytyneen ja alueesta lähes kaiken tietävän oppaan johdolla vankimielisairaalaa lukuunottamatta kaikki kakolan rakennukset -ja saimme tarkkaa tietoa myös muutamista Kakolan julkkisvangeista, kuten Volvo-Markkasesta, Jammu Siltavuoresta ja suomen vaarallisimmaksi vangiksi väitetystä Reijo Hammarista sekä näiden vankila paoista.
Tottakai tuollaiset kihtovat tarinat, etenkin osin nykypäivään ja omaan aikakauteen liittyvät, ovat kiehtovia ja kiinnostavia. Päällimmäisenä minulle jäi kuitenkin hämmennys, pahaolo ja epämääräinen, sanoisinko pelottava sääli noita vankeja kohtaan. Toki he ovat tuomionsa ansainneet enkä missään nimessä tahdo raiskaajien, murhaajien tai muidenkaan väkivaltaisten ihmisten kulkevan vapaana pahojaan tekemässä, mutta siis ne vankilan olosuhteet!!! Se on jotain, mitä ei voi käsittää 2000-luvun suomessa. Elämme kuitenkin hyvinvointivaltiossa. Kaikille pitäisi turvata inhimilliset olosuhteet. Käsittääkseni vankiloihin uppoaa sievoiset summat meidän tunnollisempien kansalaisten verorahoja -joten mihin ne rahat käytetään?!
Hallintotiloissa oli parkettilattiat, puupaneelit katoissa, kattokruunuja ja koristekaiverruksia. Henkilökunnalle löytyi ruokasaleja ja juhlatiloja, joissa saattoi hyvinkin kuvitella olevansa vanhassa linnassa tai kartanossa. Mutta samaan aikaan saman rakennuskompleksin toisilla käytävillä vangit elävät selleissä, joissa ei ole edes käymälää. Sellien etuseinissä oli pienet luukut ja selleissä sisällä ns. perinteiset orthexin muoviämpärit, joihin vangit on tehneet tarpeensa, laittaneet kannen päälle ja työntäneet luukun lähelle tyhjennettäväksi. Siis vielä vuonna 2007! Suomessa! En yhtään ihmettele, että maailmallakin päivitellään suomen vankien huonoja oloja, tai sitä, että suomessa on länsimaiden huonokuntoisimmat ja sairaimmat vangit. Entä sitten ne siivoojat, jotka jotuvat tyhjentämään niitä paskasaaveja -millainen työterveystakuu heillä on?! (ilmeisesti nämäkin siivoojat ovat tietenkin olleet vevollisuuttaan suorittavia vankeja). Opas kertoi ylpeänä, että vaikka Suomessa karkaileekin vankeja säännöllisesti, niin meillä on todella pieni prosentti vankeja, jotka uusivat tuomiotaan. Kuulostaahan se hienolta, mutta vankilan olot nähtyäni en yhtään ihmettele. Ne varmaan sairastuvat ja kuolevat ennenkuin ehtivät uusia rikoksiaan. Tai sitten kovat olot pelästyttää paatuneimmankin rikollisen pysymään kaidalla tiellä..
Turun vangit ovat Kakolan sulkemisen jälkeen päässeet nyt uudempiin ja inhimillisempiin olosuhteisiin, mutta valitettavasti vastaavanlaisia puutteita ja alkeellisuuksia löytyy vielä muista vanhoista Suomen vankiloista. Toivoisin jotain tolkkua ja suunnitelmallisuutta -ja ehkä ennenkaikkea inhimillisyyttä siihen, mihin vanheinhoidon rahat käytetään. Uskoakseni pleikkarit, tv-kanavat ja tuoreimmat leffat ei ole niin välttämättömiä rahareikiä kuin terveyden kannalta inhimilliset asuinolosuhteet.
Tässä muutama räpse Turun nyt jo autioituneelta Kakolanmäeltä, vankilasta sisältä
sekä pihamaalta
Siis kamalia asioitahan kaikkiin noihin paikkoihin liittyy, mutta jollain tavalla ne on helpompi sisäistää, kun tietää niistä kauheuksista kuluneen jo niin pitkän ajan. Kymmeniä, ellei satojakin vuosia. Se luo toivoa, että asiat ovat muuttuneet, elämä kehittynyt ja inhimillistynyt. Ja niinhän se paljolti onkin. Mutta tosiaan viimeviikolla olin vankilassa virailulla, Turun Kakolassa. Kakola on ollut tyhjillään vasta nelisen vuotta. Viimeiset seinäkirjoitukset selleissä ovat vuodelta 2007. Se on vielä niin tätä päivää, käsin kosketeltavaa.
Kakola on 1800-luvun puolivälissä perustettu ja sitten vuosien saatossa pikkuhiljaa laajennettu. 1853 valmistunut päärakennus on kuin vanha ja uljas graniittilinna. Joten sen äärellä vihdoin ymmärsi, mistä vankilaanliittyvä sanonta linna tulee.. Kiersimme asiaan vihkiytyneen ja alueesta lähes kaiken tietävän oppaan johdolla vankimielisairaalaa lukuunottamatta kaikki kakolan rakennukset -ja saimme tarkkaa tietoa myös muutamista Kakolan julkkisvangeista, kuten Volvo-Markkasesta, Jammu Siltavuoresta ja suomen vaarallisimmaksi vangiksi väitetystä Reijo Hammarista sekä näiden vankila paoista.
Tottakai tuollaiset kihtovat tarinat, etenkin osin nykypäivään ja omaan aikakauteen liittyvät, ovat kiehtovia ja kiinnostavia. Päällimmäisenä minulle jäi kuitenkin hämmennys, pahaolo ja epämääräinen, sanoisinko pelottava sääli noita vankeja kohtaan. Toki he ovat tuomionsa ansainneet enkä missään nimessä tahdo raiskaajien, murhaajien tai muidenkaan väkivaltaisten ihmisten kulkevan vapaana pahojaan tekemässä, mutta siis ne vankilan olosuhteet!!! Se on jotain, mitä ei voi käsittää 2000-luvun suomessa. Elämme kuitenkin hyvinvointivaltiossa. Kaikille pitäisi turvata inhimilliset olosuhteet. Käsittääkseni vankiloihin uppoaa sievoiset summat meidän tunnollisempien kansalaisten verorahoja -joten mihin ne rahat käytetään?!
Hallintotiloissa oli parkettilattiat, puupaneelit katoissa, kattokruunuja ja koristekaiverruksia. Henkilökunnalle löytyi ruokasaleja ja juhlatiloja, joissa saattoi hyvinkin kuvitella olevansa vanhassa linnassa tai kartanossa. Mutta samaan aikaan saman rakennuskompleksin toisilla käytävillä vangit elävät selleissä, joissa ei ole edes käymälää. Sellien etuseinissä oli pienet luukut ja selleissä sisällä ns. perinteiset orthexin muoviämpärit, joihin vangit on tehneet tarpeensa, laittaneet kannen päälle ja työntäneet luukun lähelle tyhjennettäväksi. Siis vielä vuonna 2007! Suomessa! En yhtään ihmettele, että maailmallakin päivitellään suomen vankien huonoja oloja, tai sitä, että suomessa on länsimaiden huonokuntoisimmat ja sairaimmat vangit. Entä sitten ne siivoojat, jotka jotuvat tyhjentämään niitä paskasaaveja -millainen työterveystakuu heillä on?! (ilmeisesti nämäkin siivoojat ovat tietenkin olleet vevollisuuttaan suorittavia vankeja). Opas kertoi ylpeänä, että vaikka Suomessa karkaileekin vankeja säännöllisesti, niin meillä on todella pieni prosentti vankeja, jotka uusivat tuomiotaan. Kuulostaahan se hienolta, mutta vankilan olot nähtyäni en yhtään ihmettele. Ne varmaan sairastuvat ja kuolevat ennenkuin ehtivät uusia rikoksiaan. Tai sitten kovat olot pelästyttää paatuneimmankin rikollisen pysymään kaidalla tiellä..
Turun vangit ovat Kakolan sulkemisen jälkeen päässeet nyt uudempiin ja inhimillisempiin olosuhteisiin, mutta valitettavasti vastaavanlaisia puutteita ja alkeellisuuksia löytyy vielä muista vanhoista Suomen vankiloista. Toivoisin jotain tolkkua ja suunnitelmallisuutta -ja ehkä ennenkaikkea inhimillisyyttä siihen, mihin vanheinhoidon rahat käytetään. Uskoakseni pleikkarit, tv-kanavat ja tuoreimmat leffat ei ole niin välttämättömiä rahareikiä kuin terveyden kannalta inhimilliset asuinolosuhteet.
Tässä muutama räpse Turun nyt jo autioituneelta Kakolanmäeltä, vankilasta sisältä
sekä pihamaalta