(no subject)
Sain töitä. Aloitan kesäkuun lopulla Oulussa hoitoalan hommissa. En kerro niistä ainakaan vielä sen enempää journalissa, eikä kukaan varmaan infon puutteeseen täällä tikahdukaan, vaan jotenkuten pärjäilee :). Mutta mun puolesta saa olla oikein iloinen, pääsin juuri sinne minne halusinkin ja oijoi, siisti homma.
Mulle ehdotettiin tänään, että hakisin Oulun yliopistoon opiskelemaan terveystieteitä tai hoitotieteitä. Mie en oikein tiedä siitä. En ole yhtään perillä Oulun yliopiston tarjonnasta. Tiedän, että olen pähkinöinä kaikkeen, mikä liittyy hoitotyöhön ja terveyden edistämiseen. Tykkään pohtia, kehittää, lukea, oppia, keskustella ja voisin kai tykätä tutkiakin. Tiedän myös, että käytäntökin antaa mulle hurjan paljon, enkä ymmärrä, miten hoitotyötä tai terveyden edistämiseen liittyvä työtä voisi tehdä ihan vain tutkijan näkökulmasta ja miten siinä voisi olla vieraantumatta todellisuudesta ja nähdä vuodesta toiseen kentän tarpeet.
Silti tiedän, että mun pohdiskeleva puoleni on se, joka kampittaa mua itseäni kentällä, kun haluaisin kehitellä ja tutkailla silloinkin kun pitäisi vain toimia. Pelkään, että kun hautaan sen puolen, se sitten turhautuu ja alan vihata työtäni. Mikä minä olisin, jos lähtisin lukemaan näitä aiheita yliopistoon? Tutkija? Esimies jossakin? Nykyisissä opinnoissani on se mahtavaa, että tiedän, mikä minusta tulee. Päämäärät ovat selkeitä.
Täytyy tutkia, mitä Oulun yliopisto tarjoaa, ja millaiset on pääsykokeet.
Mulle ehdotettiin tänään, että hakisin Oulun yliopistoon opiskelemaan terveystieteitä tai hoitotieteitä. Mie en oikein tiedä siitä. En ole yhtään perillä Oulun yliopiston tarjonnasta. Tiedän, että olen pähkinöinä kaikkeen, mikä liittyy hoitotyöhön ja terveyden edistämiseen. Tykkään pohtia, kehittää, lukea, oppia, keskustella ja voisin kai tykätä tutkiakin. Tiedän myös, että käytäntökin antaa mulle hurjan paljon, enkä ymmärrä, miten hoitotyötä tai terveyden edistämiseen liittyvä työtä voisi tehdä ihan vain tutkijan näkökulmasta ja miten siinä voisi olla vieraantumatta todellisuudesta ja nähdä vuodesta toiseen kentän tarpeet.
Silti tiedän, että mun pohdiskeleva puoleni on se, joka kampittaa mua itseäni kentällä, kun haluaisin kehitellä ja tutkailla silloinkin kun pitäisi vain toimia. Pelkään, että kun hautaan sen puolen, se sitten turhautuu ja alan vihata työtäni. Mikä minä olisin, jos lähtisin lukemaan näitä aiheita yliopistoon? Tutkija? Esimies jossakin? Nykyisissä opinnoissani on se mahtavaa, että tiedän, mikä minusta tulee. Päämäärät ovat selkeitä.
Täytyy tutkia, mitä Oulun yliopisto tarjoaa, ja millaiset on pääsykokeet.