Paussi pääsykokeisiin lukemisesta..
Okay peeps, aika puhua idoleistani.
Vaikka idolismi on minusta käsitteenä erittäin lyhytnäköistä ja tyhmää, hyväksyn kuitenkin sen oletuksen että ympäristöllä on vaikutus kenen tahansa persoonaan. Olla esikuvansa veroinen, vaikka esikuva kuitenkin on naiivi, ideaalinen käsitys kyseisestä hahmosta/persoonasta.
1. Jon Stewart:
Tämä samana päivänä syntynyt, New Jerseystä kotoisin oleva metallityöperheen lapsi on eräs elämäni valopilkkuja. Hän omaa mukavan miehen auran, mutta silti osaa olla viiltävän teräväkatseinen ja analyyttinen. Vaikka lähivuosina on alkanut jäädä Comedy Centralin toisen johtotähden, Colbertin jalkoihin, hän on silti ihannoiduin henkilö minun elämässä. Hänen elämäntyönsä ja kasvutarinansa televisiohostiksi neljänä päivänä viikossa on omaa luokkaansa, mutta hän silti pitää kiinni perhearvoistaan, terveestä järjestään ja menneisyydestään. Truely, eräs tämän vuosikymmenien hienoimmista henkilöistä.
2. Chris Martin:
Henkilökohtaisesti hänestä en tiedä paljoa, mutta artistien fanitus on välillä tälläistä. Jumalaton ääni, karismaattinen olemus ja herkullinen ulkonäkö vetävät puoleensa niin paljon etten tarvitse tietää enempää. Sen verran mitä olen haastatteluja katsonut, hän vaikuttaa hieman ujolta suureksi artistiksi, mutta pidän ujoutta silti positiivisena piirteenä. Ja ah - se pianonsoittotaito!
3. Jarkko Martikainen:
Tämä pienen ihmisen puolella oleva pieni mies on kaiken kunnioituksensa ansainnut. Hullunkuriset lyriikat, väkevät kriittiset näkemykset ja nasaaliääni vievät hänet hyvin syvästi plussan puolelle minun mittareissani; Minusta hänen sooloalbuminsa ovat jopa olleet parempaa materiaalia kuin bändin normisoitot.
4. A. W. Yrjänä:
Minusta kyseinen herra ei esittelyjä kaipaa. Maankaunista suomalaista risulyyrikointia, nähden elämän absurdina olotilana tässä tietämättömyyden maailmassa.
Pääsykokeet on paskaa, mutta elämä on joskus hyvin sitä. Kun pitäisi tehdä kaikkea muuta samalla.
Vaikka idolismi on minusta käsitteenä erittäin lyhytnäköistä ja tyhmää, hyväksyn kuitenkin sen oletuksen että ympäristöllä on vaikutus kenen tahansa persoonaan. Olla esikuvansa veroinen, vaikka esikuva kuitenkin on naiivi, ideaalinen käsitys kyseisestä hahmosta/persoonasta.
1. Jon Stewart:
Tämä samana päivänä syntynyt, New Jerseystä kotoisin oleva metallityöperheen lapsi on eräs elämäni valopilkkuja. Hän omaa mukavan miehen auran, mutta silti osaa olla viiltävän teräväkatseinen ja analyyttinen. Vaikka lähivuosina on alkanut jäädä Comedy Centralin toisen johtotähden, Colbertin jalkoihin, hän on silti ihannoiduin henkilö minun elämässä. Hänen elämäntyönsä ja kasvutarinansa televisiohostiksi neljänä päivänä viikossa on omaa luokkaansa, mutta hän silti pitää kiinni perhearvoistaan, terveestä järjestään ja menneisyydestään. Truely, eräs tämän vuosikymmenien hienoimmista henkilöistä.
2. Chris Martin:
Henkilökohtaisesti hänestä en tiedä paljoa, mutta artistien fanitus on välillä tälläistä. Jumalaton ääni, karismaattinen olemus ja herkullinen ulkonäkö vetävät puoleensa niin paljon etten tarvitse tietää enempää. Sen verran mitä olen haastatteluja katsonut, hän vaikuttaa hieman ujolta suureksi artistiksi, mutta pidän ujoutta silti positiivisena piirteenä. Ja ah - se pianonsoittotaito!
3. Jarkko Martikainen:
Tämä pienen ihmisen puolella oleva pieni mies on kaiken kunnioituksensa ansainnut. Hullunkuriset lyriikat, väkevät kriittiset näkemykset ja nasaaliääni vievät hänet hyvin syvästi plussan puolelle minun mittareissani; Minusta hänen sooloalbuminsa ovat jopa olleet parempaa materiaalia kuin bändin normisoitot.
4. A. W. Yrjänä:
Minusta kyseinen herra ei esittelyjä kaipaa. Maankaunista suomalaista risulyyrikointia, nähden elämän absurdina olotilana tässä tietämättömyyden maailmassa.
Pääsykokeet on paskaa, mutta elämä on joskus hyvin sitä. Kun pitäisi tehdä kaikkea muuta samalla.