Tämä on "elämää", ei sen enempää.

[niko_kun]

Minuutista toiseen. Kuulen päässäni sekunttiviisarit liikkuvat eteenpäin, kohti seuraavaa päämäärää, jossa liikkeen pitäisi alkaa. Näen mielessäni tiimalasin hiekan valuvan tiimalasin pohjalle. Time is up! Start living.

Pois kaikki tuttu ja turvallinen. Se säilyy paikoillaan, koska ei ole koskaan ollut liikkeessä. Eloton. Takaisin siihen kiirehelvettiin, hammasten kiristykseen, deadlineihin. Yritin tehdä mitä minulta vaadittiin, mutten pystynyt. En jaksanut voimatonna puristaa kaikkea taas tyhjiin, jotta olisin hermoraunio jo ennen kaiken alkua.

Antti Hyryn novellissa oli jotain erittäin viisasta ajankulumisesta, mutten löydä kirjaa juuri tällä hetkellä. Meh, antaa olla.

Enää 6 päivää.