lasipallo. särjin rakkauden. yksin.

[nightlessnight]

lasipallo. sisällä paljon, tuiskua, lunta, kinoksia joihin hukkua.
olen hukuttanut sinut, pakkaslumeen ja valkoisiin kuolemiin,
peittänyt itseni unohduksen harsolla ja pikkuhiljaa jäänyt
piikkeilevän ja liikkuvan jään alle, murrosaskelmiin.
kuukauden tunteilla on alkunsa ja loppunsa. meidän satumme
loppui tunnepurkauksen ylijäämiin. minä en osannut pudota hetkessä.
laskeuduin tyhjyyteen hiljalleen. laskeuduin. olen perillä.
matka surussa voi alkaa. huijasin sinut välittämään,
ja minä matkaan kylmään, soljautan kylkiluuni lumipintaisten
runkojen lävitse, helisen kiteiden ankaruutta oksiston viimassa,
narisen kenkiesi alla ja pyydän anteeksi, tuskaasi, pettymystäsi,
sitä kaikkea johon rakkautesi minuun kohdistuessaan törmäsi.
huojuvassa tunnetilassa, sinä et tiedä tahdotko jatkaa edes ystävyyttä.
olihan jo tarpeeksi vaikeaa antaa periksi rakkauden kohteestaan,
alkuperäisen intohimon lähteestään. lähteestä, joka muuttui
kuivuudeksi, autiomaan yksinäisyydeksi. viini sijasta humallutit
itsesi erämaan hiekalla, sinun pikarisi vuosi ylitse hiekanjyviäni.
sinä eksyit minuun.
etkä eksy enää koskaan - et koskaan.

ja nyt kun minä surun rakkaudessa olen jälleen vapaa,
saan ikävöidä sinua lakipykälien mukaan laillisesti.
surussani vapaana minä saan rauhoittua riippuvuudessani
sinuun, mustiin hiuksiisi, ruskeisiin silmiisi, pitkiin,
luisiin jäseniisi ja lumenvalkeaan ihoosi. sinä olet
minun riippuvuuteni, minun ikäväni, minun tunteissani keskimmäinen.
minun riippuvuuteni sinuun, sinuun, jota ei kerran saanut olla ikävä.