Runosuolen turvotusta jälleen.

[nekrovuohi]

:me rajaamme lauseemme kaksoispisteillä:

Osaamme kirjoittaa Nietzschen oikein
lausua sopivaan kohtaan Pentti Linkolan ja Savitri Devin

viillämme riimut
omaan lihaamme
päästäksemme lähemmäs

vaikka on totta
että sielu on kuollut

ikuisesti tietäen mitä olemme
ja miten vähän se merkitsee
ihmisyys ja yksilö
kuin viimeinen bunkkeri ja syanidikapseli

lopunajan lapset
rukoillen viimeistä toivoa
punaista taivasta kohoavaa sienipilveä morfiinin lämmintä pohjavirtausta suonissa
hymyä sille etteivät ihmiset milloinkaan
tiedä minne juosta kun kuolema tulee
hakemaan meidät kotiin.