(no subject)
Tuntuu omituiselta.
Asua yksin, eikä ole koko ajan joku hösäämässä ympärillä. Toisaalta se on ihanaa, oma rauha ja sillee. Toisaalta helvetin pelottavaa. Näkee vain viikonloppuisin ystäviä, kavereita. Tärkeintä vielä harvemmin. Pelottaa, että etääntyy ihmisistä.
Jossain vaiheessa tuntui, että kerrankin kaikki menee putkeen. Sitten yks ei ymmärrä vitsiä. Ottaa sen tosissaan ja siinä sitä taas ollaan. Keskellä kaaosta.
Mulla on hurja ikävä, etenkin sitä yhtä. Maailma on välillä niin helvetin epäreilu. Miksi ihminen, jonka kanssa tahtoisi jakaa elämänsä asuu jossain ihan liian kaukana. Tai miksi minä asun liian kaukana hänestä.
Mutta silti hän on mielettömän tärkeä. Ja rakas.
Asua yksin, eikä ole koko ajan joku hösäämässä ympärillä. Toisaalta se on ihanaa, oma rauha ja sillee. Toisaalta helvetin pelottavaa. Näkee vain viikonloppuisin ystäviä, kavereita. Tärkeintä vielä harvemmin. Pelottaa, että etääntyy ihmisistä.
Jossain vaiheessa tuntui, että kerrankin kaikki menee putkeen. Sitten yks ei ymmärrä vitsiä. Ottaa sen tosissaan ja siinä sitä taas ollaan. Keskellä kaaosta.
Mulla on hurja ikävä, etenkin sitä yhtä. Maailma on välillä niin helvetin epäreilu. Miksi ihminen, jonka kanssa tahtoisi jakaa elämänsä asuu jossain ihan liian kaukana. Tai miksi minä asun liian kaukana hänestä.
Mutta silti hän on mielettömän tärkeä. Ja rakas.