Äiti ja Elli löysi kaupasta mainoksen 16-viikkoisesta tyttökissanpennusta Kortepohjassa. Koska kaksi aikaisempaa kissahanketta on epäonnistuneet (1. paikassa eivät osanneet päättää ottavatko vai antavatko sen pennun minkä mulle lupasivat, 2. ehdokas oli sairas), lähdin vähän pessimistisenä liikkeelle.
Se on valkoinen mustin ja harmain läikin, sillä on kauhean pitkät koivet, isot korvat, keltaiset silmät ja huolestunut ilme. Ja se ei tykkää Mallasta vielä yhtään.
Eron ja luopumisen tuska on kuitenkin koko ajan läsnä. Istuimme katsomassa idolsia ja se tapahtui. Musta nahkapanta on tyhjän panttina, ja nukkuminen tuntuu omituiselta. Romahdus tapahtui onneksi äkkiä, se ei ehtinyt kärsiä lainkaan. Nyt ruumis odottaa parvekkeella lopullista hautapaikkaansa. Uskollinen sänky on poissa. Liimatapit eivät enää kestäneet.