Selvisin.
Maailma koetti tappaa minut viime viikolla.
Maanantaina Maailma toimi Mallan kautta. Ja basenjin. Ja rähinän. Tarpeetonta sanoa että puoli reittä mustana ja vertavaluvana oli loistavaa koettaa ehtiä työpaikkaa tarkastamaan. Kipeä. Kipeä. Kipeä.
Tiistaina pimeni puhelimet, Maailma toimi Elisan kanssa yhteistyössä ja voisaatana. Prepaidiin oli varaa, soitin työpaikalle, että ilmoittaavat mulle siihen numeroon miten kävi. No ilmoittivat saman tien. Löysivät jonkun muun. Thanx. Jalka kipeä. Työtodistus jäi edellisenä päivänä sinne Saleen. Saatana.
Keskiviikkona Maailmalla oli jälleen mukavaa. Ajattelin, että noh, ei voi mitään. Leuka pystyyn. Olen sosiaalinen, lähdettiin kaverin kanssa juoksuttamaan koiria jäälle. Mutta Maailmalla oli muita suunnitelmia. Putosin jäihin. Lenkki jäi lyhyeksi ja vesi haisi paskalta. Jalkaan sattui edelleen. Mutta en sentäs hukkunut. Mieli olisi tehnyt.
Torstaina herään kymmeneltä, että otan yhteyttä sossuun. No vittu, puhelinpalveluaika on yhdeksästä kymmeneen. Kiitos maailma. Jalka alkoi olla kuitenkin kunnossa. En uskaltanut lähteä lenkille kun oli niin hirveän liukasta.
Perjantaina otan yhteyttä sossuun. Jee. "Lopeta yliopisto, mee työkkäriin". Soitan yliopistolle "et sä voi lopettaa yliopistoa", työkkäri "ei me oteta sua kun sä opiskelet". Kiitos Maailma. Pamahtaa joku aivan outo ukaasilasku Elisalta. Saatana. En uskaltanut lenkille, ja koirat olivat paskaääliöitä.
Lauantaina lähdettiin Ouluun. Pois Jyväskylästä ja Maailmasta - tai niin luulin. Kyllä me päästiin Ouluun asti turvallisesti, mutta sitten Maailma päätti taas vähän ravistella. Autosta häviää pito kokonaan. Auto liukastelee tien puolelta toiselle, ja päädytään ojaan. Oli jännä, etten edes säikähtänyt. Katsoin Tarjaa, koiria, vastaantulijoita, eikä tullut hätä kun tilanne ei vaikuttanut täysin kaoottiselta. Ja penkkaan päätyminen tuntui hyvältä, koska ainakin auto lakkasi liikkumasta.
Sunnuntaina ei tapahtunut mitään konkreettisen kamalaa, mutta aivan idiootteja oli liikenteessä, ja tiet ja sää olivat niin kauheat, että en käsitä, mikä vittu ihmisiä vaivaa kun ne ottaa sellaisia riskejä liikenteessä. Yhteen linja-autoyhtiöön lähti palautetta vatipäistä kuskeista.
Että innolla odotan tätä viikkoa.
Maanantaina Maailma toimi Mallan kautta. Ja basenjin. Ja rähinän. Tarpeetonta sanoa että puoli reittä mustana ja vertavaluvana oli loistavaa koettaa ehtiä työpaikkaa tarkastamaan. Kipeä. Kipeä. Kipeä.
Tiistaina pimeni puhelimet, Maailma toimi Elisan kanssa yhteistyössä ja voisaatana. Prepaidiin oli varaa, soitin työpaikalle, että ilmoittaavat mulle siihen numeroon miten kävi. No ilmoittivat saman tien. Löysivät jonkun muun. Thanx. Jalka kipeä. Työtodistus jäi edellisenä päivänä sinne Saleen. Saatana.
Keskiviikkona Maailmalla oli jälleen mukavaa. Ajattelin, että noh, ei voi mitään. Leuka pystyyn. Olen sosiaalinen, lähdettiin kaverin kanssa juoksuttamaan koiria jäälle. Mutta Maailmalla oli muita suunnitelmia. Putosin jäihin. Lenkki jäi lyhyeksi ja vesi haisi paskalta. Jalkaan sattui edelleen. Mutta en sentäs hukkunut. Mieli olisi tehnyt.
Torstaina herään kymmeneltä, että otan yhteyttä sossuun. No vittu, puhelinpalveluaika on yhdeksästä kymmeneen. Kiitos maailma. Jalka alkoi olla kuitenkin kunnossa. En uskaltanut lähteä lenkille kun oli niin hirveän liukasta.
Perjantaina otan yhteyttä sossuun. Jee. "Lopeta yliopisto, mee työkkäriin". Soitan yliopistolle "et sä voi lopettaa yliopistoa", työkkäri "ei me oteta sua kun sä opiskelet". Kiitos Maailma. Pamahtaa joku aivan outo ukaasilasku Elisalta. Saatana. En uskaltanut lenkille, ja koirat olivat paskaääliöitä.
Lauantaina lähdettiin Ouluun. Pois Jyväskylästä ja Maailmasta - tai niin luulin. Kyllä me päästiin Ouluun asti turvallisesti, mutta sitten Maailma päätti taas vähän ravistella. Autosta häviää pito kokonaan. Auto liukastelee tien puolelta toiselle, ja päädytään ojaan. Oli jännä, etten edes säikähtänyt. Katsoin Tarjaa, koiria, vastaantulijoita, eikä tullut hätä kun tilanne ei vaikuttanut täysin kaoottiselta. Ja penkkaan päätyminen tuntui hyvältä, koska ainakin auto lakkasi liikkumasta.
Sunnuntaina ei tapahtunut mitään konkreettisen kamalaa, mutta aivan idiootteja oli liikenteessä, ja tiet ja sää olivat niin kauheat, että en käsitä, mikä vittu ihmisiä vaivaa kun ne ottaa sellaisia riskejä liikenteessä. Yhteen linja-autoyhtiöön lähti palautetta vatipäistä kuskeista.
Että innolla odotan tätä viikkoa.