Fucked up
Hassuu et muistan joskus sanoneeni eräälle naispuoleiselle kaverilleni (nyttemin en olis niin varma), et musta tulis varmaan hyvä paskiainen.
Tän syksyn aikana oon ollutkin aikamoinen paskiainen.
Itsekäs, välinpitämätön.
Mulla on paha mieli. Oon huomannu monia hyviä asioita, ja oppinut ties mitä, mut silti omilla paskamaisilla teoillani kussu mahdollisuuden päästä nauttimaan niistä Kunnolla. Päästä nauttimaan jostain Ihmisesta oikein Kunnolla, koska oon sekoillu ja kyllästyny.
Tuntuu et oon tehny aina vaan enemmän, ja sit taas päässy kaikesta jotenkin olkia kohauttamalla ja taas sama juttu uudestaan.
Mut Nyt...
Musta tuntuu pahalta.
Tuntuu pahalta miten ilkee ja paskamainen oon ollu. En oo pitänyt huolta Mistään, enkä sanastani, en teoistani...
Oon ollut tosi hukassa. Rehellisesti.
Välil on vaikee myöntää olleensa väärässä, tai tehneensä väärin,
ja nyt se selkii mulle itelleni kuinka väärästi ja pahasti oon toiminut.
Oon kohdellut mulle todella tärkeää ihmistä tosi paskamaisesti, ja mua itkettää ku ajattelen mitä oon oikein saanut aikaan.
Olin kyllä oikeessa sillon, kun sanoin että musta tulis hyvä paskiainen. Mut nyt ku oon ollu sellanen, musta tuntuu pahalta.
Ei oo todellakaan sen arvosta.
Käteen jää vaan tyhjiä ja merkityksettömiä tekoja, jotka valuu ku hiekka sormien lävitse.
Mikään ei paina mitään.
Oon Oikeesti pahoillani.
Mut kyllä osaa ärsyttää, en mäkään ihan huviksee oo ilkeesti toiminut.
Taputtaa ei voi yhdellä kädellä ja tangoon tarvitaan aina kaks.
Mut tajusin, ajateltuani, et mikä mua ehkä Ajaa tähän et hillun vaan jossain missä ei kuuluis hillua, ja tehdä mitä ei kuuluis - Vapaudenkaipuu. Ihan oikeesti musta tuntuu että se kaikki kumpuaa tosta, ja siitä että tunnen et oon lukittu, kahlittu. Se taas juontaa juuriaan tähän Tyttöön. Siihen että multa kielletään.
Kuulostaa aika itsekkäältä.
Sain ihan kunnolla näpeille ja oikeastaan musta se oli ihan hyvä juttu, jos tää ei nyt pääty eroon.
En voi ainakaan sanoa ettenkö tiedä missä mennään, ja ettenkö tietäis asioiden oikeeta mittakaavaa.
Oikeesti en oo Yhtään ylpeä itestäni.
Tuntuu lähinnä vaan inhottavalta, mut tulee parempi mieli sillon ku toivon et pääsen hyvittämään.
Muutenki, nyt syksynä, oon vaan luisunu enemmän ja enemmän taas semmoseen sekoiluun. Mua vituttaa koko perkeleen sekoilu,
mikä ihmee hinku mulla on päästä tonne rellestämään ja tekemään kaikkea, mitä mun Ei pitäis tehä.
Täl hetkel olo on kuitenkin, ees vähän, toiveikkainen olo, koska mulla on Syytä ja Halua, palavaa halua, tehdä jotain Oikein.
Tän syksyn aikana oon ollutkin aikamoinen paskiainen.
Itsekäs, välinpitämätön.
Mulla on paha mieli. Oon huomannu monia hyviä asioita, ja oppinut ties mitä, mut silti omilla paskamaisilla teoillani kussu mahdollisuuden päästä nauttimaan niistä Kunnolla. Päästä nauttimaan jostain Ihmisesta oikein Kunnolla, koska oon sekoillu ja kyllästyny.
Tuntuu et oon tehny aina vaan enemmän, ja sit taas päässy kaikesta jotenkin olkia kohauttamalla ja taas sama juttu uudestaan.
Mut Nyt...
Musta tuntuu pahalta.
Tuntuu pahalta miten ilkee ja paskamainen oon ollu. En oo pitänyt huolta Mistään, enkä sanastani, en teoistani...
Oon ollut tosi hukassa. Rehellisesti.
Välil on vaikee myöntää olleensa väärässä, tai tehneensä väärin,
ja nyt se selkii mulle itelleni kuinka väärästi ja pahasti oon toiminut.
Oon kohdellut mulle todella tärkeää ihmistä tosi paskamaisesti, ja mua itkettää ku ajattelen mitä oon oikein saanut aikaan.
Olin kyllä oikeessa sillon, kun sanoin että musta tulis hyvä paskiainen. Mut nyt ku oon ollu sellanen, musta tuntuu pahalta.
Ei oo todellakaan sen arvosta.
Käteen jää vaan tyhjiä ja merkityksettömiä tekoja, jotka valuu ku hiekka sormien lävitse.
Mikään ei paina mitään.
Oon Oikeesti pahoillani.
Mut kyllä osaa ärsyttää, en mäkään ihan huviksee oo ilkeesti toiminut.
Taputtaa ei voi yhdellä kädellä ja tangoon tarvitaan aina kaks.
Mut tajusin, ajateltuani, et mikä mua ehkä Ajaa tähän et hillun vaan jossain missä ei kuuluis hillua, ja tehdä mitä ei kuuluis - Vapaudenkaipuu. Ihan oikeesti musta tuntuu että se kaikki kumpuaa tosta, ja siitä että tunnen et oon lukittu, kahlittu. Se taas juontaa juuriaan tähän Tyttöön. Siihen että multa kielletään.
Kuulostaa aika itsekkäältä.
Sain ihan kunnolla näpeille ja oikeastaan musta se oli ihan hyvä juttu, jos tää ei nyt pääty eroon.
En voi ainakaan sanoa ettenkö tiedä missä mennään, ja ettenkö tietäis asioiden oikeeta mittakaavaa.
Oikeesti en oo Yhtään ylpeä itestäni.
Tuntuu lähinnä vaan inhottavalta, mut tulee parempi mieli sillon ku toivon et pääsen hyvittämään.
Muutenki, nyt syksynä, oon vaan luisunu enemmän ja enemmän taas semmoseen sekoiluun. Mua vituttaa koko perkeleen sekoilu,
mikä ihmee hinku mulla on päästä tonne rellestämään ja tekemään kaikkea, mitä mun Ei pitäis tehä.
Täl hetkel olo on kuitenkin, ees vähän, toiveikkainen olo, koska mulla on Syytä ja Halua, palavaa halua, tehdä jotain Oikein.