mun elämä,miten siitä tuli näin....
hitto ko on aika menny taas hujauksella.
alotan tän mun päivityksen nyt siitä kun oltiin ruotsissa siis 9.4
Elikkä lähettiin aamulla ennen kuutta lentokentälle ja mua jännitti kauheesti ko menin ekaa kertaa lentokoneella. korvat meni tukkoon vaikka söin purkkaa.
saavuttin sitten köpikseen ja siitä meidän piti mennä sitten junalla malmööseen. no pääsiäispyhien kunniaksi junat ei kulkenu joten meidät ohjattiin bussiin.
no tietysti siellä sitten oli 100 bussia joissa luki malmö, ja hypättiin sitten ensimmäiseen bussiin. Se vei meijät sitten johonkin outoon paikkaan jossa oli vaan juna asema ja jotain peltoa tyyliin. :D no otettiin sitten siitä taxi ja päästiin turvallisesti hotellille asti. Oletettiin että meijän hotelliois joku hirvee ikkunaton koppi (ko sen piti kai olla) mutta se oliki ikkunallinen ja tilava huone jossa oli Iso vessa ja kylpyamme. No nukuttiin siinä sitten pari tuntia ja lähettiin kattomaan kaupunkia.yritettiin ostaa ruokaa ko oli kauhee nälkä mutta mistään ei oikeen saanu mitään. no kartan kanssa lähettiin sitten katsomaan missä se mcr:än keikka paikka sijaitsee ja vaivattomasti me sinne löydettiinkin kiitos saanan hyvien suunnistustaitojen ! no käytiin sitten syömässä ja tultiin takasin hotellille.käytiin suihkussa ja valmistauduttiin keikkaa varten.
Saavuttiin keikkapaikalle noin puoltatoista tuntia ennen keikan alkua ja jono oli jo sillon ihan helvetin pitkä. (tosin ei sen puoleen että meijän takanakin oli vielä yhtä paljon ihmisiä ko meijän edessä.:D) ku päästiin vihdoinki narikoille ni lämppäri oli jo alottanu joka oli siis funeral for a friends, ehittiin kattoo siitä sitten pari biisiä onneks kuitenki.
MCR oli ihan H E L V E T I N hyvä. muuta en siitä edes mainitse ;>
no keikan jälkeen puolikuolleena ja pää pilvien välissä lähettiin kävelemään hotellille.
aamulla herättiin ja lähettiin käymään kaupoissa. lähettiin sitten joskus 4 aikaa junalla köpikseen ja venattiin lentoa 6.5 h :D onneks aika meni nopeesti.
illalla sitten kotiin päästyäni nukahdin ja aamulla heräsin 6.30 töihin.
oli kyllä kivoin matka ja haluan kiittää siitä seuraneitiäni kovasti.<3
tosiaan matkan jälkeenkin on tapahtunut kaikenlaista.
työharjottelua on vielä jäljellä kuukausi ja kuukausi siis on takana päin.
tässä on aika paljon dokattu ja vähän liikaakin,ja tuntuu että pää menee vaan entistä enemmän koko ajan sekasin.
baarit vie kaikki rahat ja ryyppääminen kaikki voimat.
omapahan on syy,syyttäkäämme siis vain omaa itseämme.
eräs herra on ollut taas oma mukava itsensä,mutta erään neidin kanssa on ollut hieman vaikeuksia.
mä oon ruvennu liikaa huolehtimaan eräästä ihmisestä ja se on totta että sen on pakko loppua.
kaikki on sanonut mulle että teen ittestäni naurettavan sillä että oon ko joku saakutin nanny.
tottahan se on,mutta jos välittää jostain paljon,niin se on vaikea lopettaa ja antaa olla.
mutta se on pakko,oon niin väsyny taas.
ja sitä paitsi niinkuin ne sanoo tää on mun elämä,ja se tapahtuu nyt.
jos mä rakennan oman elämäni jonkun muun ympärille ja menetänkin sen niin mun elämä kaatuu.
sen verran mä oon oppinu jo elämästä että tajuan sen.
hyvin usein nykyjään musta tuntuu että kaikki ihmiset muuttuu koko ajan ja lipuu vaan kauemmas,ja en oo luultavasti ainut josta tuntuu siltä.
mutta entä jos se johtuu siitä että kaikilla on niin helvetin moinen menettämisen pelko toisia kohtaan että me rakennetaan ympärillemme muuria,siirytään kauemmaksi toisistamme,vaan siksi että meitä sattuis jos jollekkin meistä tapahtuis jotain?
vai johtuuko se siitä että me ollaan kaikki vaan niin sekasin ettei me enään tiedetä edes ite ketä me ollaan?
ollaanko me ite muututtu?
onko se hyvä,vai paha asia?
mä kyllä tiedän että mulla on ystäviä. oli ne sitten kauempana tai lähempänä mua,lipu ne sitten kuinka kauas tahansa ne on mun ystäviä. niiden on pakko olla.
tää on taas näitä päiviä jolloin tuntuu ettei missään oo mitään järkeä.
kaikki asiat tuntuu hännättömiltä,ja tuntuu että etin turhaa vastauksia kysymyksiin,jotka kuitenkin unohtuu ehkä jo huomenna.
mä tosin luulen että mitään millä on järkeä ei pysty selittämään.
ne on niitä kysymyksiä ja vastauksia jolle ei oo rakennettu sanoja.
rungottomia lauseita.Ne vaan näkee,niitä ei kuule.
erityisen lohdullista on todeta että onneksi tää on vaan elämää eikä sen enempää.
palamme asiaan taas kun kerkeän kirjottelemaan,ja myöhäiset vaput tänne !
alotan tän mun päivityksen nyt siitä kun oltiin ruotsissa siis 9.4
Elikkä lähettiin aamulla ennen kuutta lentokentälle ja mua jännitti kauheesti ko menin ekaa kertaa lentokoneella. korvat meni tukkoon vaikka söin purkkaa.
saavuttin sitten köpikseen ja siitä meidän piti mennä sitten junalla malmööseen. no pääsiäispyhien kunniaksi junat ei kulkenu joten meidät ohjattiin bussiin.
no tietysti siellä sitten oli 100 bussia joissa luki malmö, ja hypättiin sitten ensimmäiseen bussiin. Se vei meijät sitten johonkin outoon paikkaan jossa oli vaan juna asema ja jotain peltoa tyyliin. :D no otettiin sitten siitä taxi ja päästiin turvallisesti hotellille asti. Oletettiin että meijän hotelliois joku hirvee ikkunaton koppi (ko sen piti kai olla) mutta se oliki ikkunallinen ja tilava huone jossa oli Iso vessa ja kylpyamme. No nukuttiin siinä sitten pari tuntia ja lähettiin kattomaan kaupunkia.yritettiin ostaa ruokaa ko oli kauhee nälkä mutta mistään ei oikeen saanu mitään. no kartan kanssa lähettiin sitten katsomaan missä se mcr:än keikka paikka sijaitsee ja vaivattomasti me sinne löydettiinkin kiitos saanan hyvien suunnistustaitojen ! no käytiin sitten syömässä ja tultiin takasin hotellille.käytiin suihkussa ja valmistauduttiin keikkaa varten.
Saavuttiin keikkapaikalle noin puoltatoista tuntia ennen keikan alkua ja jono oli jo sillon ihan helvetin pitkä. (tosin ei sen puoleen että meijän takanakin oli vielä yhtä paljon ihmisiä ko meijän edessä.:D) ku päästiin vihdoinki narikoille ni lämppäri oli jo alottanu joka oli siis funeral for a friends, ehittiin kattoo siitä sitten pari biisiä onneks kuitenki.
MCR oli ihan H E L V E T I N hyvä. muuta en siitä edes mainitse ;>
no keikan jälkeen puolikuolleena ja pää pilvien välissä lähettiin kävelemään hotellille.
aamulla herättiin ja lähettiin käymään kaupoissa. lähettiin sitten joskus 4 aikaa junalla köpikseen ja venattiin lentoa 6.5 h :D onneks aika meni nopeesti.
illalla sitten kotiin päästyäni nukahdin ja aamulla heräsin 6.30 töihin.
oli kyllä kivoin matka ja haluan kiittää siitä seuraneitiäni kovasti.<3
tosiaan matkan jälkeenkin on tapahtunut kaikenlaista.
työharjottelua on vielä jäljellä kuukausi ja kuukausi siis on takana päin.
tässä on aika paljon dokattu ja vähän liikaakin,ja tuntuu että pää menee vaan entistä enemmän koko ajan sekasin.
baarit vie kaikki rahat ja ryyppääminen kaikki voimat.
omapahan on syy,syyttäkäämme siis vain omaa itseämme.
eräs herra on ollut taas oma mukava itsensä,mutta erään neidin kanssa on ollut hieman vaikeuksia.
mä oon ruvennu liikaa huolehtimaan eräästä ihmisestä ja se on totta että sen on pakko loppua.
kaikki on sanonut mulle että teen ittestäni naurettavan sillä että oon ko joku saakutin nanny.
tottahan se on,mutta jos välittää jostain paljon,niin se on vaikea lopettaa ja antaa olla.
mutta se on pakko,oon niin väsyny taas.
ja sitä paitsi niinkuin ne sanoo tää on mun elämä,ja se tapahtuu nyt.
jos mä rakennan oman elämäni jonkun muun ympärille ja menetänkin sen niin mun elämä kaatuu.
sen verran mä oon oppinu jo elämästä että tajuan sen.
hyvin usein nykyjään musta tuntuu että kaikki ihmiset muuttuu koko ajan ja lipuu vaan kauemmas,ja en oo luultavasti ainut josta tuntuu siltä.
mutta entä jos se johtuu siitä että kaikilla on niin helvetin moinen menettämisen pelko toisia kohtaan että me rakennetaan ympärillemme muuria,siirytään kauemmaksi toisistamme,vaan siksi että meitä sattuis jos jollekkin meistä tapahtuis jotain?
vai johtuuko se siitä että me ollaan kaikki vaan niin sekasin ettei me enään tiedetä edes ite ketä me ollaan?
ollaanko me ite muututtu?
onko se hyvä,vai paha asia?
mä kyllä tiedän että mulla on ystäviä. oli ne sitten kauempana tai lähempänä mua,lipu ne sitten kuinka kauas tahansa ne on mun ystäviä. niiden on pakko olla.
tää on taas näitä päiviä jolloin tuntuu ettei missään oo mitään järkeä.
kaikki asiat tuntuu hännättömiltä,ja tuntuu että etin turhaa vastauksia kysymyksiin,jotka kuitenkin unohtuu ehkä jo huomenna.
mä tosin luulen että mitään millä on järkeä ei pysty selittämään.
ne on niitä kysymyksiä ja vastauksia jolle ei oo rakennettu sanoja.
rungottomia lauseita.Ne vaan näkee,niitä ei kuule.
erityisen lohdullista on todeta että onneksi tää on vaan elämää eikä sen enempää.
palamme asiaan taas kun kerkeän kirjottelemaan,ja myöhäiset vaput tänne !