Vuokralaisen häätö alkoi
Siirsin tämän hölötysosion tänne livejournaliin irc-galleriasta, jotta kommentointi ei olisi rajattu galleria ja ei-galleriakäyttäjien välillä. Vanhempia merkintöjä voi siis käydä tiirailemassa galleriapäiväkirjastani ( http://irc-galleria.net/blog.php?nick=Nath )
Tulin eilen kotiin Rovaniemeltä ja onneksi tässä on pari väliviikkoa ennen seuraavaa myrkkykimaraa, olo oli nimittäin saamarin huono hoidon jälkeen. Totta puhuttuna tekee pahaa kirjoittaa koko hoidosta, yhdistän sen jo automaattisesti huonovointisuuteen :'D
Hoito aloitettiin siis tiistaina 4.8. Kahdeksan maissa menimme äidin kanssa osastolle, mutta itse tiputus tultiin laittamaan käteen vasta kolmelta.
Kyllä se pikkainen järkytys oli, kun näin kuinka suuri määrä minuun aiottiin tunkea erilaisia liuoksia: neljää erilaista myrkkyä ja iso suolaliuospussillinen. Lisäksi sain esilääkkeeksi pitkävaikutteisen pahoinvointitabletin, josta ei tosin ollut apua melkein nimeksikään.... Isäntä oli lisäksi pakannut mukaan kasan vadelmatrippejä, joita hörpin tiputuksen aikana, jotta myrkyt eivät ehtisi tehdä pahojaan maksalle ja
Doksorubisiini laitettiin tippumaan ensimmäisenä suoneen. Ihan mukava aine ainakin väriltään, liuos oli nimittäin punaoranssinsävyinen :D Vinblastiini oli vuorossa seuraavana, sen jälkeen bleomysiini. Viimeisenä vuorossa oli dakarbatsiini, joka oli melkoisen tuskallinen mömmö. Ensin tippa tuli liian nopeaa, ja suolaliuos ei kerennyt myrkyn mukaan, jolloin kättä poltteli todella kivuliaasti. Sen jälkeen suolaliuospussin sisältö hupeni niin, että liuosta varten tarkoitettu letku alkoi vetää suonesta verta kohti pussia. Aika hurja näky kyllä...
Pahoinvointia lupailtiin 2-24:n tunnin sisällä tiputuksesta, mutta minulla se alkoi jo 1,5:n tunnin kuluttua. Kuvitelkaapa olevanne oikein kovassa flunssassa, päätä särkee, oksettaa, huimaa ja tuollaista. Minulla oireet olivat samat, mutta ehdin nukkua tunnin verran ennen kuin oireet alkoivat olla niin pahat, että olisi tehnyt mieli lopettaa hoidot siihen paikkaan ja antaa herra Hodginin käyskennellä kropassani mielin määrin tuhojaan tekemässä. Oksentamassa kävin kerran ja yökkäilemässä sitäkin useammin. Pahoinvointilääkettä sain liuoksena suoraan suoneen, mutta siitä ei paljon apua ollut, pystyin tosin nukahtamaan hieman paremmin. Loppuyön nukuinkin ilman heräilyjä.
Aamusesta olo oli edelleen huonohko, muttei sentään niin paha kuin illalla. Ruokahalua ei tosin ollut nimeksikään, aamiaisesta pystyin syömään vain leivän ja juomaan maitoa. Päivällisestä alas meni taas leipä ja salaatti, pääruuan syömisestä ei puhettakaan.
Aikamoista nukkumista sairaalassa olo, aterioiden välillä kulutin aikaa torkkumalla. Lääkärit kävivät moikkaamassa kymmenen maissa (mistä tulikin mieleen, että tiistaina minun oli vaikea pitää naamallani siveää ilmettä nuoren lääkärin tutkiessa nivusiani mahdollisten uusien imusolmukelymfoomien varalta :'D Se kutitti!). Kuulema kokeilevat uutta pitkäkestoista pahoinvointilääkettä ensi kerralla, toivottavasti se auttaa paremmin...
Kahden maissa pääsin taksilla kotiin, omaosuutta hinnasta tuli maksettavaksi 9,25 €. Oli se kyllä ihanaa päästä potemaan kotiin huonoa oloa! Matkaan sain jonkinlaisen aikataulun seuraavista hoidoista sekä reseptin paria lääkettä varten.
Täytyy vain kehua yhtä sairaanhoitajaa, joka asetteli minulle tipat käteen, Anna-Sirpako hänen nimensä oli... Vastaili uteluihini lääkkeiden vaikutuksesta, toi minulle pinkan luettavaa tämän taudin osalta ja oli luonteeltaan todella sympaattisen oloinen :)
Huonekaverina minulla oli 74-vuotias nainen, mukava tapaus hänkin :) Enpä tiedä, miten olisin yöstä selvinnyt ilman huonekaveria. Onhan se mukava saada puhua jonkun kanssa. Lisäksi tämä nainen sai minut tekemään jotain, jota en ollut vuosiin tehnyt ennen nukahtamista; siunaamaan itseni. Kirkkoon en tosin ole aikeissa liittyä enää, enkä usko kristinuskon Jumalaan, mutta uni tuli ainakin vähän helpommin, kun olin ristinyt kädet ja pyytänyt jotain ylempää voimaa auttamaan ja viemään pahan olon pois.
Tämänhetkinen olotila on edelleen huono. Muutaman kerran olen yökkäillyt ja olo on hieman kuumeinen, ruokahalu ei vieläkään ole kummoinen. Jostain syystä olen nyt alkanut himoitsemaan raikkaita salaatteja ja vihanneksia,sekä hedelmiä, mutta raskaammat ruoat kuvottavat. Isäntä tosin teki eilen riisipuuroa, joka pysyi hyvin sisällä, sitä voisi käydä kohta syömässä....
Tulin eilen kotiin Rovaniemeltä ja onneksi tässä on pari väliviikkoa ennen seuraavaa myrkkykimaraa, olo oli nimittäin saamarin huono hoidon jälkeen. Totta puhuttuna tekee pahaa kirjoittaa koko hoidosta, yhdistän sen jo automaattisesti huonovointisuuteen :'D
Hoito aloitettiin siis tiistaina 4.8. Kahdeksan maissa menimme äidin kanssa osastolle, mutta itse tiputus tultiin laittamaan käteen vasta kolmelta.
Kyllä se pikkainen järkytys oli, kun näin kuinka suuri määrä minuun aiottiin tunkea erilaisia liuoksia: neljää erilaista myrkkyä ja iso suolaliuospussillinen. Lisäksi sain esilääkkeeksi pitkävaikutteisen pahoinvointitabletin, josta ei tosin ollut apua melkein nimeksikään.... Isäntä oli lisäksi pakannut mukaan kasan vadelmatrippejä, joita hörpin tiputuksen aikana, jotta myrkyt eivät ehtisi tehdä pahojaan maksalle ja
Doksorubisiini laitettiin tippumaan ensimmäisenä suoneen. Ihan mukava aine ainakin väriltään, liuos oli nimittäin punaoranssinsävyinen :D Vinblastiini oli vuorossa seuraavana, sen jälkeen bleomysiini. Viimeisenä vuorossa oli dakarbatsiini, joka oli melkoisen tuskallinen mömmö. Ensin tippa tuli liian nopeaa, ja suolaliuos ei kerennyt myrkyn mukaan, jolloin kättä poltteli todella kivuliaasti. Sen jälkeen suolaliuospussin sisältö hupeni niin, että liuosta varten tarkoitettu letku alkoi vetää suonesta verta kohti pussia. Aika hurja näky kyllä...
Pahoinvointia lupailtiin 2-24:n tunnin sisällä tiputuksesta, mutta minulla se alkoi jo 1,5:n tunnin kuluttua. Kuvitelkaapa olevanne oikein kovassa flunssassa, päätä särkee, oksettaa, huimaa ja tuollaista. Minulla oireet olivat samat, mutta ehdin nukkua tunnin verran ennen kuin oireet alkoivat olla niin pahat, että olisi tehnyt mieli lopettaa hoidot siihen paikkaan ja antaa herra Hodginin käyskennellä kropassani mielin määrin tuhojaan tekemässä. Oksentamassa kävin kerran ja yökkäilemässä sitäkin useammin. Pahoinvointilääkettä sain liuoksena suoraan suoneen, mutta siitä ei paljon apua ollut, pystyin tosin nukahtamaan hieman paremmin. Loppuyön nukuinkin ilman heräilyjä.
Aamusesta olo oli edelleen huonohko, muttei sentään niin paha kuin illalla. Ruokahalua ei tosin ollut nimeksikään, aamiaisesta pystyin syömään vain leivän ja juomaan maitoa. Päivällisestä alas meni taas leipä ja salaatti, pääruuan syömisestä ei puhettakaan.
Aikamoista nukkumista sairaalassa olo, aterioiden välillä kulutin aikaa torkkumalla. Lääkärit kävivät moikkaamassa kymmenen maissa (mistä tulikin mieleen, että tiistaina minun oli vaikea pitää naamallani siveää ilmettä nuoren lääkärin tutkiessa nivusiani mahdollisten uusien imusolmukelymfoomien varalta :'D Se kutitti!). Kuulema kokeilevat uutta pitkäkestoista pahoinvointilääkettä ensi kerralla, toivottavasti se auttaa paremmin...
Kahden maissa pääsin taksilla kotiin, omaosuutta hinnasta tuli maksettavaksi 9,25 €. Oli se kyllä ihanaa päästä potemaan kotiin huonoa oloa! Matkaan sain jonkinlaisen aikataulun seuraavista hoidoista sekä reseptin paria lääkettä varten.
Täytyy vain kehua yhtä sairaanhoitajaa, joka asetteli minulle tipat käteen, Anna-Sirpako hänen nimensä oli... Vastaili uteluihini lääkkeiden vaikutuksesta, toi minulle pinkan luettavaa tämän taudin osalta ja oli luonteeltaan todella sympaattisen oloinen :)
Huonekaverina minulla oli 74-vuotias nainen, mukava tapaus hänkin :) Enpä tiedä, miten olisin yöstä selvinnyt ilman huonekaveria. Onhan se mukava saada puhua jonkun kanssa. Lisäksi tämä nainen sai minut tekemään jotain, jota en ollut vuosiin tehnyt ennen nukahtamista; siunaamaan itseni. Kirkkoon en tosin ole aikeissa liittyä enää, enkä usko kristinuskon Jumalaan, mutta uni tuli ainakin vähän helpommin, kun olin ristinyt kädet ja pyytänyt jotain ylempää voimaa auttamaan ja viemään pahan olon pois.
Tämänhetkinen olotila on edelleen huono. Muutaman kerran olen yökkäillyt ja olo on hieman kuumeinen, ruokahalu ei vieläkään ole kummoinen. Jostain syystä olen nyt alkanut himoitsemaan raikkaita salaatteja ja vihanneksia,sekä hedelmiä, mutta raskaammat ruoat kuvottavat. Isäntä tosin teki eilen riisipuuroa, joka pysyi hyvin sisällä, sitä voisi käydä kohta syömässä....