Tulihan se tämäkin taas kerran. Masennus. Ei tällä kertaa tosin lainkaan yhtä paha kuin keväinen masennuskausi, jolloin olin poissa koulusta/lintsailin tunneilta ja tulin tänne äidin kämpille makaamaan, nukkumaan ja itkemään. Se oli oikeastaan aika villiä aikaa. Mikään ei tuntunut miltään. Mikään ei kiinnostanut. Sitä vain möhnäsi yksin jossain
(
Read more... )
Minähän tässä olen seurannut sivusta kaikki sinun poikiin (ja miehiin xD) liittyvät asiat..(joskus vähän liikaakin xD ) Mutta ymmärrän sen etteivät nuo asiat ole helppoja, joten pahoja päiviä löytyy varmaan yhtä monta kuin niitä hyvääkin. Ilman toista ei ole toista :3
Ihmisillä on hassu tapa raahata kaikkia menneisyyteen liittyviä asioita mukanaan..ja huonot asiat tuuppavat myös usein jäämään mieleen paremmin kuin ne hyvät. En nyt sano että muistojen vaaliminen olisi huono asia, ei ollenkaan, mutta joskus voisi olla hyvä yrittää keventää sitä kuormaa..koska tyhjentäähän sitä ei koskaan voi. ^^ (Kuten Anna-Liisan tunneilta muistamme, ilman muistoja ei oikeastaan ole meitäkään xD)
Tämä sairaus ei varmasti ole mikään helppo asia, mutta kenties se oli oikeastaan välttämätönkin..Ainakin se osoittaa että mitään ei tulisi pitää itsestään selvänä ja kaikesta voi selvitä.
Jaksamisia sinne!
Reply
Kiitos piristit taas minua kummasti jutuillas.
Söpö kuva muuten teistä <3
-Katja(si)-
Reply
Ärsyttää muuten tässä livejournalissa tuo, kun se ei anna kirjoittaa lähettäjän nimeä.
Reply
Leave a comment