Seikkailuun
Johan oli seikkailu, tuo abiristeily. Kumma kyllä ei tullut juotua kahta punaviinilasia lukuun ottamatta mitään. Maistoin tosin elämäni ensimmäisen sikarin sekä tupakan. Kiitos Antille hyvästä venezuelalaisesta sikarista. Älkää pelätkö, en rupea ketjupolttajaksi. Mutta juhlien kunniaksi suostun ehkä jotain polttamaan.
Kuudelta torstai-iltana pääsimme laivaan, heitimme reput ja takit hyttiin ja siirryimme heti buffettiin illalliselle. Oli kyllä maittavin ateria pitkään aikaan. Kaksi punaviinilasia, paljon hyvää kalaa sekä lihaa, ja vielä nannaa suklaavaahtojälkiruokaa. Voiko parempaa toivoa? Aterian jälkeen kiertelimme vähän aikaa laivaa ja katselimme paikkoja. Tax-freessä käynnin jälkeen päädyimme Whisky Bariin polttamaan sikarit.
Viihdyimme vähän aikaa laivan isossa juhlasalissa istumassa, mutta huonon musiikin takia oli kyllä pakko siirtyä ylemmäs karaokebaariin, jossa Antti lopulta voitti jotain pieniä palkintoja. Kun oltiin siinä istuttu vähän aikaa, itse Maisteri ilmeistyi paikalle tarjoamaan tupakkaa. Vähän sen jälkeen lähdin joksikin aikaa yksinäni kiertelemään laivaa, pakoon meteliä ja tungosta. Menin katsastamaan laivan kahvilan, joka oli aivan autio. Hyvää vaihtelua. Join parit kahvit (niitä todella tarvittiin) ja kävin ostamassa Iltalehden. Hetken päästä törmäsinkin jo Mikkoon ja menimme Pub Tallinkiin istumaan ja lukemaan lehteä. Pian seuraan jo liittyivätkin Kortelainen ja Harri. Jossain vaiheessa siihen tuli myös istumaan Jyri. Taustalla soitti kaksi loistavaa trubaduuria. Soittolistalla oli mm. Leevi and The Leavingsin Pohjois-Karjala sekä Eppu Normaalin Baarikärpänen. Tänään rupesinkin jo harjoittelemaan Pohjois-Karjalaa kitaran kanssa. Olisipa vaan akustinen, eikä vain tuo sähkökitara.
Joskus yhden aikoihin siirryin hyttiin vähäksi aikaa lepäämään, ja maksin sängyssä puolinukuksissa ehkä noin kahteen, jolloin Mikko tuli joksikin aikaa sinne. Myöhemmin Jyrikin tuli sinne. Jossakin vaiheessa he siirtyivät Jere-papan hyttiin, ja kahden tunnin päästä Mikko palasi sieltä, ollen aika totaalisen naamat. Sentään se kykeni selostamaan, mitä kaikkea siellä oli tapahtunut. Jere oli mm. tarjonnut monen monta kappaletta Jeren Jäykkiä, eli 80% Viru Valgeeta, jossa on vähän kokista väriä tuomassa. Pian Jyri jo kirjaimellisesti kaatui ovesta sisään, ja jäi lattialle makaamaan. Nostimme sen sänkyyn, ja hetken päästä se vähän selkisi, sanoi "Oho, mulla on vielä vähän rahaa. Adios." ja horjui ulos.
Kohta Maisteri lähes kirjaimellisesti potkaisi oven sisään, ja tuli Antin kanssa repimään meitä baariin, mutta kumpikaan ei viitsinyt enää lähteä sen mukaan. Siinä vaiheessa, kun lukion historianopettaja on ihan kaasuissa ja yrittää repiä sinua baariin, harmittaa ettei videokamera tullut mukaan. He sitten lähtivät, mutta palasivat vähän ajan päästä vielä suuremmissa kaasuissa. Samalla kertaa Jere unohti vajaan pullon Viru Valgeaa hyttiimme. Se kyllä lensi aamulla roskikseen, koska kukaan ei halunnut enää leikkiä sellaisen tappojuoman kanssa. Joskus puoli kuuden maissa kaikki olivat päätyneet hyttiin, ja nukkuminen sai alkaa.
Heräsin yhdeksän aikoihin aamulla, kun siivooja avasi oven ja sulki sen saman tien, koska hytti ei ollutkaan autio. Lähdin lyhyen jumituksen jälkeen buffettiin aamiaiselle, muut jäivät vielä rauhassa nukkumaan infernaalista krapulaansa pois. Loppuaamu kului jumittaessa ja huonoja vitsejä kerrottaessa. Maisteri oli kuulemma sammunut Cigar Clubille joskus aamuyöllä, ja aamulla turvamiehet veivät sen pois. Iltapäivällä, pitkän passintarkastusjonon jälkeen olimme vihdoin maissa, ja pääsin isän kyydillä kotiin.
Sen pituinen se.
Kuudelta torstai-iltana pääsimme laivaan, heitimme reput ja takit hyttiin ja siirryimme heti buffettiin illalliselle. Oli kyllä maittavin ateria pitkään aikaan. Kaksi punaviinilasia, paljon hyvää kalaa sekä lihaa, ja vielä nannaa suklaavaahtojälkiruokaa. Voiko parempaa toivoa? Aterian jälkeen kiertelimme vähän aikaa laivaa ja katselimme paikkoja. Tax-freessä käynnin jälkeen päädyimme Whisky Bariin polttamaan sikarit.
Viihdyimme vähän aikaa laivan isossa juhlasalissa istumassa, mutta huonon musiikin takia oli kyllä pakko siirtyä ylemmäs karaokebaariin, jossa Antti lopulta voitti jotain pieniä palkintoja. Kun oltiin siinä istuttu vähän aikaa, itse Maisteri ilmeistyi paikalle tarjoamaan tupakkaa. Vähän sen jälkeen lähdin joksikin aikaa yksinäni kiertelemään laivaa, pakoon meteliä ja tungosta. Menin katsastamaan laivan kahvilan, joka oli aivan autio. Hyvää vaihtelua. Join parit kahvit (niitä todella tarvittiin) ja kävin ostamassa Iltalehden. Hetken päästä törmäsinkin jo Mikkoon ja menimme Pub Tallinkiin istumaan ja lukemaan lehteä. Pian seuraan jo liittyivätkin Kortelainen ja Harri. Jossain vaiheessa siihen tuli myös istumaan Jyri. Taustalla soitti kaksi loistavaa trubaduuria. Soittolistalla oli mm. Leevi and The Leavingsin Pohjois-Karjala sekä Eppu Normaalin Baarikärpänen. Tänään rupesinkin jo harjoittelemaan Pohjois-Karjalaa kitaran kanssa. Olisipa vaan akustinen, eikä vain tuo sähkökitara.
Joskus yhden aikoihin siirryin hyttiin vähäksi aikaa lepäämään, ja maksin sängyssä puolinukuksissa ehkä noin kahteen, jolloin Mikko tuli joksikin aikaa sinne. Myöhemmin Jyrikin tuli sinne. Jossakin vaiheessa he siirtyivät Jere-papan hyttiin, ja kahden tunnin päästä Mikko palasi sieltä, ollen aika totaalisen naamat. Sentään se kykeni selostamaan, mitä kaikkea siellä oli tapahtunut. Jere oli mm. tarjonnut monen monta kappaletta Jeren Jäykkiä, eli 80% Viru Valgeeta, jossa on vähän kokista väriä tuomassa. Pian Jyri jo kirjaimellisesti kaatui ovesta sisään, ja jäi lattialle makaamaan. Nostimme sen sänkyyn, ja hetken päästä se vähän selkisi, sanoi "Oho, mulla on vielä vähän rahaa. Adios." ja horjui ulos.
Kohta Maisteri lähes kirjaimellisesti potkaisi oven sisään, ja tuli Antin kanssa repimään meitä baariin, mutta kumpikaan ei viitsinyt enää lähteä sen mukaan. Siinä vaiheessa, kun lukion historianopettaja on ihan kaasuissa ja yrittää repiä sinua baariin, harmittaa ettei videokamera tullut mukaan. He sitten lähtivät, mutta palasivat vähän ajan päästä vielä suuremmissa kaasuissa. Samalla kertaa Jere unohti vajaan pullon Viru Valgeaa hyttiimme. Se kyllä lensi aamulla roskikseen, koska kukaan ei halunnut enää leikkiä sellaisen tappojuoman kanssa. Joskus puoli kuuden maissa kaikki olivat päätyneet hyttiin, ja nukkuminen sai alkaa.
Heräsin yhdeksän aikoihin aamulla, kun siivooja avasi oven ja sulki sen saman tien, koska hytti ei ollutkaan autio. Lähdin lyhyen jumituksen jälkeen buffettiin aamiaiselle, muut jäivät vielä rauhassa nukkumaan infernaalista krapulaansa pois. Loppuaamu kului jumittaessa ja huonoja vitsejä kerrottaessa. Maisteri oli kuulemma sammunut Cigar Clubille joskus aamuyöllä, ja aamulla turvamiehet veivät sen pois. Iltapäivällä, pitkän passintarkastusjonon jälkeen olimme vihdoin maissa, ja pääsin isän kyydillä kotiin.
Sen pituinen se.