-
Ei edes yhtään kommenttia.
Luulin että tämä päivä olisi kiva. Nukuin viime yön todella huonosti, tai oikeastaan tuntui että nukahdin ensimmäisen kerran joskus aamulla. Meinasin jo herätä joskus seitsemän jälkeen, vaikka tiesin että saisin nukkua melkein kymmeneen jos huvittaisi. Nousin yhdeksältä. Koulussa maalasin omaa kuvaani josta en pidä yhtään. Sitten arvosteltiin niitä. Ja oli kivaa.
Puoli yhdeltä tai vähän aiemmin sain Maijalta viestin, ettei se pääse katsomaan kämppää kun on kuoroharjoitukset. Soitin Hannalle (N.) "Ai.. niin. Paljo kello on? No mulla on aika kauhea kiire." Ja me oltiin sovittu se niin miten Hannalle parhaiten kävi. Ja se mies oli siellä kämpässä ihan meidän takia odottamassa. "En mä nyt taida haluta sitä kämppää.." No voi kiitos kun kerroit puolta tuntia ennen kuin sinne piti mennä. Eikä olisi varmaan edes kertonut ellen MINÄ olisi TAAS soittanut ja kysynyt. Itkin iloisesti koulun (tai no toisen rakennuksen jossa ei ollut montaa ihmistä) kaikuvilla käytävillä ja soitin äidille että peru se. Ja Eija oli ihana mutta lähdin vaan horjumaan pois ja unohdin laukun käytävälle ja palasin takaisin ja lähdin kotiin.
Bussissa kauhea juoppo tuli mun taakse (kun seisoin siinä ovella) ja melkein potkaisi jotain koiraa ja hengitti niskaan ja kirjaston edessä joku nainen tuli kauppaamaan mulle jotain kirjaa.
Kahden tunnnin päästä riemukkaaseen joulujuhlaan.
Luulin että tämä päivä olisi kiva. Nukuin viime yön todella huonosti, tai oikeastaan tuntui että nukahdin ensimmäisen kerran joskus aamulla. Meinasin jo herätä joskus seitsemän jälkeen, vaikka tiesin että saisin nukkua melkein kymmeneen jos huvittaisi. Nousin yhdeksältä. Koulussa maalasin omaa kuvaani josta en pidä yhtään. Sitten arvosteltiin niitä. Ja oli kivaa.
Puoli yhdeltä tai vähän aiemmin sain Maijalta viestin, ettei se pääse katsomaan kämppää kun on kuoroharjoitukset. Soitin Hannalle (N.) "Ai.. niin. Paljo kello on? No mulla on aika kauhea kiire." Ja me oltiin sovittu se niin miten Hannalle parhaiten kävi. Ja se mies oli siellä kämpässä ihan meidän takia odottamassa. "En mä nyt taida haluta sitä kämppää.." No voi kiitos kun kerroit puolta tuntia ennen kuin sinne piti mennä. Eikä olisi varmaan edes kertonut ellen MINÄ olisi TAAS soittanut ja kysynyt. Itkin iloisesti koulun (tai no toisen rakennuksen jossa ei ollut montaa ihmistä) kaikuvilla käytävillä ja soitin äidille että peru se. Ja Eija oli ihana mutta lähdin vaan horjumaan pois ja unohdin laukun käytävälle ja palasin takaisin ja lähdin kotiin.
Bussissa kauhea juoppo tuli mun taakse (kun seisoin siinä ovella) ja melkein potkaisi jotain koiraa ja hengitti niskaan ja kirjaston edessä joku nainen tuli kauppaamaan mulle jotain kirjaa.
Kahden tunnnin päästä riemukkaaseen joulujuhlaan.