Mielikuvituksesta.
Aloitin viimeisimmän Potterin jälkeen koko sarjan alusta. Nyt oon menossa kuudennessa kirjassa. Oon aina ollut helposti mukaan temmattavissa, oli kyseessä sitten huonolaatuinen draamasarja, ponikirja tai matkakertomus.
Viime yönä olin Voldemortin morsian. Olin Killan määräyksestä luikerrellut Voldemortin rakkaaksi, jotta voisin murhata/kavaltaa sen. Olla ihan lähellä, kiintyä ja tuntea toisen heikkoudet - ja tietää, että oma henki on koko ajan vaarassa - tietäen, että lopulta on ymmärrettävä se piste, jossa täytyy itse viedä toisen henki tai pedata tilaisuus jollekin toiselle.
Viime aikoina unissa on pyörineet myös lapsuuden ystävät. Toissayönä huusin yhdelle mua kiusanneista heppatytöistä, kuinka kaikki ei ole yhtä etuoikeutettuja kuin se. Toisessa unessa oli oikeudenkäynti, jossa serkkuni tilalla, uhrin asemassa, olikin lapsuudenaikainen paras ystäväni.
Aamuisin on hämmentynyt olo, kun henkilöt ja kohtalot menee unissa ristiin ja lomittain. Ei oikein tiedä, mihin pitäisi tarttua vai pitäisikö antaa unien olla unia ja jättää ne omaan arvoonsa. Unet tekee mulle saman kuin vaikuttavat kirjat, jään niiden vangiksi ja niiden tunnelma saattaa kantaa montakin päivää pahimmillaan/parhaimmillaan.
En usko, että mun tarvitsisi ketään kavaltaa, mutta muita asioita tuo viimeöinen uni jätti ilmaan.
Viime yönä olin Voldemortin morsian. Olin Killan määräyksestä luikerrellut Voldemortin rakkaaksi, jotta voisin murhata/kavaltaa sen. Olla ihan lähellä, kiintyä ja tuntea toisen heikkoudet - ja tietää, että oma henki on koko ajan vaarassa - tietäen, että lopulta on ymmärrettävä se piste, jossa täytyy itse viedä toisen henki tai pedata tilaisuus jollekin toiselle.
Viime aikoina unissa on pyörineet myös lapsuuden ystävät. Toissayönä huusin yhdelle mua kiusanneista heppatytöistä, kuinka kaikki ei ole yhtä etuoikeutettuja kuin se. Toisessa unessa oli oikeudenkäynti, jossa serkkuni tilalla, uhrin asemassa, olikin lapsuudenaikainen paras ystäväni.
Aamuisin on hämmentynyt olo, kun henkilöt ja kohtalot menee unissa ristiin ja lomittain. Ei oikein tiedä, mihin pitäisi tarttua vai pitäisikö antaa unien olla unia ja jättää ne omaan arvoonsa. Unet tekee mulle saman kuin vaikuttavat kirjat, jään niiden vangiksi ja niiden tunnelma saattaa kantaa montakin päivää pahimmillaan/parhaimmillaan.
En usko, että mun tarvitsisi ketään kavaltaa, mutta muita asioita tuo viimeöinen uni jätti ilmaan.