M:n kämppä on ihanimmillaan kesäaamuina. Heräsin tänään ennen seitsemää kun toinen lähti töihin. Söin karjalanpiirakoita ja join teetä sellaisessa pysähtyneessä tunnelmassa, jonka voi saavuttaa vain silloin kun auringonsäteissä leijailee pölyä ja ei ole kiire minnekään. Näköjään kesäfiiliksen saamiseksi ei tarvitse riekkua pitkin öitä kaduilla, riittäisi, kun nousisi aikaisin.
Kävin torilla, ostin 5 kiloa mansikoita ja litran mustikoita (ne on kaikki jo pakkasessa) ja porukoilla kastelemassa kukat ja viemässä postit sisälle (ne on vielä tämän viikon Irlannissa).
Oon paistanut sienisipulipiirakkaa, siivonnut keittiötä ja pakannut mapit ja kansiot sekä kolmannen laatikollisen "astioita" keittiöstä, ja vielä sieltä ainakin yksi irtoaa. Nyt olen siinä pisteessä elämässä, että muuttaminen ei oo enää pelkästään hupia. Pakkaaminen on aika rasittavaa.
Tänään opin, etten minä unta tarvitse, vaan valveaikaa.
Lauantaina vihdoin uus Potter, jonka maailmaan en voikaan uppoutua aivan niin intensiivisesti kuin olin toivonut. On
Mpomman myyntipöytä Tallipihalla ja on aikaa olla yhdessä. Täytyy antaa jos aikoo ottaa tms.
Ja viime viikonlopustahan minä kohkasin aika turhaan, noin mustasukkaisuuden osalta. Tiesinhän minä sen, tiedänhän minä. Mutta välillä asiat on kuultava ääneen.
Vielä Serranon perhe ja sitten kymmeneksi tunniksi töihin.