Aikalisa.
Noiden sairaalassa vietettyjen paivien jalkeen arvostan omissa ihmisissani taas lisaa asioita. Sellaisia piirteita, joita ei ennen edes nahnyt ja nyt tajuaa olevan vahvasti osa niita. Kyky olla omillaan, kyky tulla toimeen itsekseen. Seka kyky osata huomioida muita ihmisia - nahda oman vasymyksensa lapi se, etta muillakin on ihan yhta rankkaa.
Pitkia paivia takana. Aika kuluu yllattavan nopeasti, ottaen huomioon, etten ole sitten lapsuusvuosien joulukuiden laskenut sen kulumista nain tarkasti. Teen paatoksia olla katsomatta kalenteria tanaan-huomenna-uudestaan-tanaan-jne.
Toihin palaaminen oli aika tuskaista kolmen viikon tauon jalkeen. Tuntui, etta olin kadottanut ihan kaiken mita olin kerinnyt oppia, eika tilannetta helpottanut, etta Josephilla on tilaus, jota tekemassa on kaksi mua vahan nuorempaa poikaa - jotka paukuttaa menemaan monta maskia paivassa. Oon tosi huono feministi, kun oon niin laiska nayttamaan, etta osaan tehda yhta hyvin kuin miehet - jos vaan harjoittelisin ja keskittyisin..
Taalla tyonjaot on perinteisia. Naiset kokkaa ja myy marketilla - miehet korjaa autoja, tekee puutoita ja rakentaa taloja. Saan aina aikaan hammennysta kun kerron mita opiskelen.
Mietin tassa yhtena paivana elamaani, ja tajusin, etta ensimmaista kertaa kaiken taakseen jattaminen tuntui ikavalta ajatukselta (ei taalla, mutta sitten Suomessa). Kaiken alusta aloittaminen sai "jalleen kerran" -lisan lauseeseen, kun se ennen on aina ollut helppoa. Mina alan juurtua. Koomista, etta pitaa tulla nain kauaksi tajutakseen sen.
Taalla ei voisi eksya - trotroo kuskit tietaa jo mita valeja kuljen, ja koomisinta ikina - auton lavallinen miehia, juhlimassa jotain juttua, rummutti ja lauloi "obroni, obroni" niin kauan kun kuljin samalla kadulla. En voinut kuin nauraa, vilkuttaa ja kaantya tuntemattomalle sivukadulle piiloon.
Valo taittuu tummalta iholta kauniisti ja yritan olla iltaisin tuijottamatta liian intensiivisesti perheen vanhimman pojan olkavarsia.
Marketin kangaskojuilla tulee hulluksi. Liikaa ihania printteja, haluaisin ne kaikki. Hostaidin sisko on ompelija - arvatkaa vaan kuinka alyton kasa mulla on ihania hameita kun tuun kotiin!
Nyt suuntaan kotia kohti, etta kerkian lojua viela auringossa ennen iltapaivan sateita.
Pitkia paivia takana. Aika kuluu yllattavan nopeasti, ottaen huomioon, etten ole sitten lapsuusvuosien joulukuiden laskenut sen kulumista nain tarkasti. Teen paatoksia olla katsomatta kalenteria tanaan-huomenna-uudestaan-tanaan-jne.
Toihin palaaminen oli aika tuskaista kolmen viikon tauon jalkeen. Tuntui, etta olin kadottanut ihan kaiken mita olin kerinnyt oppia, eika tilannetta helpottanut, etta Josephilla on tilaus, jota tekemassa on kaksi mua vahan nuorempaa poikaa - jotka paukuttaa menemaan monta maskia paivassa. Oon tosi huono feministi, kun oon niin laiska nayttamaan, etta osaan tehda yhta hyvin kuin miehet - jos vaan harjoittelisin ja keskittyisin..
Taalla tyonjaot on perinteisia. Naiset kokkaa ja myy marketilla - miehet korjaa autoja, tekee puutoita ja rakentaa taloja. Saan aina aikaan hammennysta kun kerron mita opiskelen.
Mietin tassa yhtena paivana elamaani, ja tajusin, etta ensimmaista kertaa kaiken taakseen jattaminen tuntui ikavalta ajatukselta (ei taalla, mutta sitten Suomessa). Kaiken alusta aloittaminen sai "jalleen kerran" -lisan lauseeseen, kun se ennen on aina ollut helppoa. Mina alan juurtua. Koomista, etta pitaa tulla nain kauaksi tajutakseen sen.
Taalla ei voisi eksya - trotroo kuskit tietaa jo mita valeja kuljen, ja koomisinta ikina - auton lavallinen miehia, juhlimassa jotain juttua, rummutti ja lauloi "obroni, obroni" niin kauan kun kuljin samalla kadulla. En voinut kuin nauraa, vilkuttaa ja kaantya tuntemattomalle sivukadulle piiloon.
Valo taittuu tummalta iholta kauniisti ja yritan olla iltaisin tuijottamatta liian intensiivisesti perheen vanhimman pojan olkavarsia.
Marketin kangaskojuilla tulee hulluksi. Liikaa ihania printteja, haluaisin ne kaikki. Hostaidin sisko on ompelija - arvatkaa vaan kuinka alyton kasa mulla on ihania hameita kun tuun kotiin!
Nyt suuntaan kotia kohti, etta kerkian lojua viela auringossa ennen iltapaivan sateita.