"Don't dare to say that you ain't perfect, because you're that for me".
Tunne kun sattuu sydämeen ajatellakaan että pitää taas nukkua yksin, että sydämen ääntä ei voikaan kuulla korvan alla, että aamulla herätessä on kylmä, niin kylmä että tekee kipeää.
Tunne kun tajuaa että tulee kylmä ja rankka syksy ja ikävä on niin fyysistä niin paskaa niin kovaa että se viiltää raapii tekee ohuita haavoja aukaisee suupielet ja saa kengät tuntumaan lasinsirpaleilta.
Ja miten se hymy ja ääni saattaakaan tehdä iloiseksi vaikkei se riitäkään kuin hetkeksi karkottamaan möröt jotka syö yksinäisiä rakentaa synkkyydestä majoja muistoihin.
Ja vaikka niitä onnellisia hetkiä ehtikin kolmeen päivään olla monta, sattuu silti ajatella että seuraavaan kertaan kestääkin viikkoja. Jos tietäisin tarkemmin laskisin minuutteja sekunteja tunteja päiviä rakentaisin mielessäni siltaa ja valoa kohti ratkaisua ja sitä hetkeä kun olisi ihana olla toisen vieressä ja saisi painaa päänsä ja tuntea olevansa turvassa niin suojeltu niin kaunis ja niin rakastettu että arvetkin umpeutuvat ja haavat parannettavissa.
Mutta kun rakastaa niin suurella liekillä se polttaa se leikkii se pysyy eikä tahtoisi hiipua pois edes kylmässä talvessa vaikka olosuhteet tulee naamalle ja puree ja potkii ja riipii viimeisetkin ajatukset palasiksi. Silti samalla tuntuu ettei koskaan ikinä milloinkaan tahdo lopettaa.
Fiilistelyn määrä on suuri :---D koulutyön määrä MELKEIN auttaa ikävään.
Tunne kun tajuaa että tulee kylmä ja rankka syksy ja ikävä on niin fyysistä niin paskaa niin kovaa että se viiltää raapii tekee ohuita haavoja aukaisee suupielet ja saa kengät tuntumaan lasinsirpaleilta.
Ja miten se hymy ja ääni saattaakaan tehdä iloiseksi vaikkei se riitäkään kuin hetkeksi karkottamaan möröt jotka syö yksinäisiä rakentaa synkkyydestä majoja muistoihin.
Ja vaikka niitä onnellisia hetkiä ehtikin kolmeen päivään olla monta, sattuu silti ajatella että seuraavaan kertaan kestääkin viikkoja. Jos tietäisin tarkemmin laskisin minuutteja sekunteja tunteja päiviä rakentaisin mielessäni siltaa ja valoa kohti ratkaisua ja sitä hetkeä kun olisi ihana olla toisen vieressä ja saisi painaa päänsä ja tuntea olevansa turvassa niin suojeltu niin kaunis ja niin rakastettu että arvetkin umpeutuvat ja haavat parannettavissa.
Mutta kun rakastaa niin suurella liekillä se polttaa se leikkii se pysyy eikä tahtoisi hiipua pois edes kylmässä talvessa vaikka olosuhteet tulee naamalle ja puree ja potkii ja riipii viimeisetkin ajatukset palasiksi. Silti samalla tuntuu ettei koskaan ikinä milloinkaan tahdo lopettaa.
Fiilistelyn määrä on suuri :---D koulutyön määrä MELKEIN auttaa ikävään.