Ahdasta
Melkein viikon Pohjanmaan reissun jälkeen on taas kiva olla kotona. Vaikka välillä tuntuu, että pitäisi mennä ulos ja tehdä jotain valitsen kirjat ja telkkarin. Jopa netissä roikkuminen ja WoW tuntuu jotenkin liian sosiaaliselta ja ahtaalta. Viime aikoina olen lukenut erittäin piristävää kirjallisuutta. Jostain syystä natsikirjallisuus on ollut kova sana. En kuitenkaan ole jämähtänyt niihin perinteisiin "voi kun natsit olikin sikoja" asenteisiin kirjoihin, vaan lukenut tieteellistä kirjallisuutta ja hieman erilaisesta perspektiivistä. Keskustelen aiheesta laajemmin jos joku joskus haluaa. Rockperryssä näin paidan selässä tekstin "joukkohaudassa et ole yksin". Sopii teemaan.
Olen myös lukenut tuttavani suosittelemana erään kirjan englannin Thatcher-ajasta. Kyseessä on fiktiivinen teos, joka on englannissa saanut paljon suosiota. Voi että kun tämä kirja olisi niin kiva kääntää suomeksi. Jos olisi munaa, saattaisin ottaa yhteyttä kustantajiin. En tiedä sitten olisiko Suomessa aiheelle kysyntää. Eihän meillä ole mitään käsitystä 80-luvun Englannin poliittisesta ilmapiiristä. Meille asti tuli vaan ne kaikki bändit.
Haluaisin suomentaa kirjoja. Harmi että sille alalle työllistyy ehkä 5% prosenttia kääntäjistä plus kaikki muut jotka osaavat kääntää. Aivan kipeää teki välillä lukea Primo Levin teosta Tällainenko on ihminen, jonka käännös oli niiiiin haparoivaa että. Ainakin lauserakenteista näki alkukielen, mutta ehkä se oli valittu strategia.
Tällä hetkellä arjen ilonaiheita ovat päivittäinen Greyn anatomia -annos, muut sarjat, lukeminen ja jopa hauskat työpäivät. Tyyntä myrskyn edellä. Onko mahdollista ahdistua etukäteen, jos tietää että kohta ahdistaa? Vähän ahdistaa myös yksi asia jota pitää koko ajan vältellä ja kuvitella, ettei sillä ole mitään merkitystä. Ahdasta.
Olen myös lukenut tuttavani suosittelemana erään kirjan englannin Thatcher-ajasta. Kyseessä on fiktiivinen teos, joka on englannissa saanut paljon suosiota. Voi että kun tämä kirja olisi niin kiva kääntää suomeksi. Jos olisi munaa, saattaisin ottaa yhteyttä kustantajiin. En tiedä sitten olisiko Suomessa aiheelle kysyntää. Eihän meillä ole mitään käsitystä 80-luvun Englannin poliittisesta ilmapiiristä. Meille asti tuli vaan ne kaikki bändit.
Haluaisin suomentaa kirjoja. Harmi että sille alalle työllistyy ehkä 5% prosenttia kääntäjistä plus kaikki muut jotka osaavat kääntää. Aivan kipeää teki välillä lukea Primo Levin teosta Tällainenko on ihminen, jonka käännös oli niiiiin haparoivaa että. Ainakin lauserakenteista näki alkukielen, mutta ehkä se oli valittu strategia.
Tällä hetkellä arjen ilonaiheita ovat päivittäinen Greyn anatomia -annos, muut sarjat, lukeminen ja jopa hauskat työpäivät. Tyyntä myrskyn edellä. Onko mahdollista ahdistua etukäteen, jos tietää että kohta ahdistaa? Vähän ahdistaa myös yksi asia jota pitää koko ajan vältellä ja kuvitella, ettei sillä ole mitään merkitystä. Ahdasta.