But WHERE did all the extra souls come from?!
Tiedättekös sen hassun tunteen, helpotuksen, kuplivan väsymyksen, joka seuraa niin kovan itkun, kun lakkaamattomalta tuntuneen naurunkin jälkeen? Eikö olekin hupsua, että nuo kaksi täysin vastakkaisina pidetyt -kuin yö ja päivä, musta ja valkoinen, jing ja jang, ilo ja suru- tunnetilat voivat jättää saman maun suuhun? Minusta se on. Tämän hetkinen olotilani johtuu jälkimmäisestä. Liian pitkäksi venynyt ruokavälitunti+Saanan hullut hupsutukset inkarnaatiosta+Veera joka "näyttää koulukuvissa aina iha munuaiselta"+"noi kikherneet sun lautasella näyttää muuten semmosilt pieniltä pyllyiltä" ynnätään yhteen auringon paisteen kanssa= paras olo aikoihin. Upeaa!
On toki vielä joitain asioita selvitettävänä, jotka häiritsevät tätä autuutta, mutta uskallan jopa ajatella, että kovalla asenteella ja positiivisella mielellä (ah mitä hikieroottista filosofisointia) pääsen asioissa eteenpäin! En vain anna masennukselle, harmaudelle ja iänikisille äänille periksi, vaan sen sijaan käsken niitä painumaan vittuun hyvin rullaavasta elämästäni.
Damn, että minulla on ollut onnea ihmissuhteitteni kanssa. En vaan voi käsittää, mistä ihmeestä olen onnistunut löytämään ja saattamaan elämääni niin ihania, räiskyviä ja erilaisia persoonia, joille kaikille on yhteistä ainakin se, että he ovat minun ystäviäni JA MINÄ HEIDÄN!
(btw tässä välissä tietokoneluokkaamme pelpahti koulun papukaija Varpu, joka on huomionkipeimmistä ja äänekkäistä ämmistä persoonattomin ja munattomin gr.)
niin, siis ystävistäni.. NIIN! He pitävät minusta. Ja olen siitä hyvin iloinen. Ja hyvin onnekas. Minulla on monta hyvää ystävää. Ja olen saanut myös uusia, monta! Upeaa.
Halua asunnon! Ja että inhoankin aivojani, kun ne hormonein saavat minut niin totaalisen sekaisin tunteineni. Oh yes, that sweeeet PMS.
On toki vielä joitain asioita selvitettävänä, jotka häiritsevät tätä autuutta, mutta uskallan jopa ajatella, että kovalla asenteella ja positiivisella mielellä (ah mitä hikieroottista filosofisointia) pääsen asioissa eteenpäin! En vain anna masennukselle, harmaudelle ja iänikisille äänille periksi, vaan sen sijaan käsken niitä painumaan vittuun hyvin rullaavasta elämästäni.
Damn, että minulla on ollut onnea ihmissuhteitteni kanssa. En vaan voi käsittää, mistä ihmeestä olen onnistunut löytämään ja saattamaan elämääni niin ihania, räiskyviä ja erilaisia persoonia, joille kaikille on yhteistä ainakin se, että he ovat minun ystäviäni JA MINÄ HEIDÄN!
(btw tässä välissä tietokoneluokkaamme pelpahti koulun papukaija Varpu, joka on huomionkipeimmistä ja äänekkäistä ämmistä persoonattomin ja munattomin gr.)
niin, siis ystävistäni.. NIIN! He pitävät minusta. Ja olen siitä hyvin iloinen. Ja hyvin onnekas. Minulla on monta hyvää ystävää. Ja olen saanut myös uusia, monta! Upeaa.
Halua asunnon! Ja että inhoankin aivojani, kun ne hormonein saavat minut niin totaalisen sekaisin tunteineni. Oh yes, that sweeeet PMS.