Sep 01, 2007 14:24
Sain pienoishengenahdistuksia eilen illalla
Löysin vanhoja runoja
Joka toinen runo aiheutti järkytystä ja häpeää
ja joka toinen sai mut tuntemaan tosi masentuneeksi
Mikä helvetti mua riivaa?
Miesongelmia, yksinäisyyttä "yhyy buhuu ;__;"
ja sitten
totaalista angstausta, masentuneisuutta, murhanhimoa,
vihaa, henkistä itsemurhaa jne.
Melkein itkin kuin luin pari vanhempaa runoa
Niistä kahdestasadasta runosta jotka oon kirjoittanu 05 lopun ja tämän päivän välillä
Oli tasan 11 runoa, jotka viitsin kirjoittaa tuohon yhteen vihkoon ylös
Hyi
Miten mä olen voinut suoltaa sellaista paskaa?
ja vielä pistänyt sitä yleiselle paikalle luettavaksi
Sitten vielä ihmiset jotka todella pitää niistä paskoista sähellyksistä
*puistatuksia*
Mutta päätin nyt sitten kirjoittaa tähän yhden runon eilen kirjoittamista kolmesta
ja sitten se yksi *huoh*
Asianosaiset tietää ja tunnistaa kyllä ko henkilöt,
mutta en ikinä olisi ite muistanut että olen tuollaisenkin joskus kirjoittanut
Se on yks iso klishee mutta se aiheutti mulle melkein valtavan itkunpurkauksen
Ja itse asiaan:
Maailman tanssi
Maailma edessäni
suurta farssia
ihmiset juoksevat
kiireissään
puita päin
syyttävät puita
valittavat valtuustolle
puutkin kaatuessaan
nauravat ihmisille
Copyright MA 31.8.07
Todellinen loppu
Ihon läpäisee
katse kuin veitsi
viiltäen julmasti
tietäen
kuka murhaaja on
suuri synti selässään
armotonna
epäröimättä
oikeutta jakoi
omaa oikeuttaan toteutti
murhaajan kiinni otti
mut uskonut ei kukaan
totuutta
jonka vain kaks tiesi
toinen toistaan vainoten
tunteet petolliset
järjen veivät
eivät kumpikaan toisen
henkeä riistäneet
itsensä toisilleen antoivat
Copyright MA 29.5.07