Sairaushysteriaa.

[mrjnn]

Olenkin täällä aikaisemminkin maininnut jatkuvan paleluni. Nyt siihen alkaa pikkuhiljaa mennä hermot ihan oikeasti. Tänäkin aamuna oli sukkahousut, villasukat, farkut, hihaton paita, t-paita, huppari, kaulaliina, lippis, talvitakki ja lapaset päällä. Silti palelin ja hytisin ulkona. Uuden kotimme makuuhuoneessa on 20-21 astetta lämmintä ja kun toinen nukkuu ilman vaatteita niin minulla on flanellipyjama ja villasukat jalassa, niin ja paksumpi peitto.

Jonkin aikaa sitten joku mainitsi minulle kilpirauhasen vajaatoiminnan mahdollisuudesta. Äidilläni kyseinen sairaus on, tosin hänen oireet eivät olleet aikoinaan samanlaisia. Tänään googlettelin mitä kyseinen sairaus pitää sisällään:

Via poliklinikka.fi

• heikkous, uupumus, uneliaisuus
• palelu
• kalpeus
• vähentynyt hikoilu
• kuiva, hilseilevä, kylmä tai karkea iho
• ummetus
• painon nousu - vähän kiikun kaakun. Lasketaanko ei hallittu syöminen tähän? Tuntuu että "normaali" ruoka lihottaa.
  
• ruokahaluttomuus
• masennus, hermostuneisuus
• nivel- tai lihaskivut
• kasvojen, käsien ja jalkojen turvotus
• ohuet, hauraat sormenkynnet
• ohuet, hauraat tai kuivat hiukset, hiustenlähtö - En oikein osaa sanoa rastojen takia
  
• hidas puhe
• muistihäiriöt
• haju- ja makuaistin huononeminen
• käheys
• kuukautishäiriöt, lapsettomuus - Kierto on ihan totaalisesti sekaisin, uskoisin että se ei kuitenkaan johtuisi näistä.
  
• pienikasvuisuus
• hampaiden kehityshäiriö

Lihavoituna oireet jotka täsmäävät. Aikaisemmin olen syyttänyt palelusta ja mielenhäiriöistä laihduttamistani ja kalorivajetta, mutta lähiaikoina olen tehnyt testiä missä syön oikeasti VARMASTI tarpeeksi isoja annoksia ja useasti päivässä. Silti palelu jatkuu ehkä jopa pahempana kuin koskaan. Aikaisemmin pään "sumuisuuteen", muistiongelmiin ja keskittymiseen auttoi omega-3 kapselit mutta nyt tuntuu ettei niistäkään ole enää mitään apua. Kokoajan tuntuu kuin kävelisin sumussa, sanat hukkaavat merkityksensä enkä saa muodostetuksi lauseita (Mise on varsinkin huomannut tämän, sillä selitän ihan päättömiä hänelle).

Oikeasti musta tuntuu siltä että olen vain vainoharhainen ja mulla ei ole mitään. Nyt herättelen vain toiveita siitä että näille oireille olisi oikeasti joku järkiperäinen tauti mille ei mahda mitään, mutta todellisuus on todennäköisesti toinen. Mitä sitten kun ei todetakkaan mitään tautia, mitä voin sitten syyttää. Taas omaa laiskuutta vain.

Huomenna lääkäri, katsotaan mitä sanoo.