(no subject)

Apr 13, 2007 23:48

En päässyt töihin. Aamulla tuntui kuin olisi ollut tukko aivoissa ja väsytti vain. Oli ns. suru puserossa, onneksi pomo ymmärsi mistä oli kyse.

Päätinkin että menen Misen mukana uutta asuntoamme remppaamaan jotta saan muuta ajateltavaa, ja se auttoi! Alku oli todella hankalaa mutta näin yötä kohden kun alkoi näkemään oman kätensä jälkeä niin huolet unohtuivat ja tuli hyvät asiat tilalle.

Sorruin ostamaan Solerojätskin ja sokerittomia Iso Sisu pastilleja mutta ne eivät saaneet laukaistua ahmimista, hyvä niin! En tosin vieläkään ymmärrä, miten toiset pystyvät esim. pastilliaskinkin unohtamaan taskunpohjalle kun minulla se häviää alta aikayksikön kun pastillit huutavat nimeäni. Ehkä vielä joku päivä ne pääsevät minultakin unohtumaan :)

Nyt väsyttää, terveellä tavalla. Kiva! Huomenna maalaamaan Sennin kanssa seiniä.
Previous post Next post
Up