Pieniä pihauksia pohjolan perukoilta part kaksi
Olen sen verran lukossa ja epäavoin kirjoittamisen suhteen etten avaa sanaista arkkuani vieläkään kunnolla. Sen sijaan kerron pienet kuulumiset tuolta meidän Särkijärven mökiltä.
Äiti kertoi eilen puhelimessa hiihdelleensä Sanginjoen jäällä. Helmikuussa oli ollut hetkellinen sula kausi ja joen jäät olivat heikot. Lukuisia hirviä oli hukkunut heikoilla jäillä. Äitini kertoikin viime hiihtoreissullaan joen jäällä nähneensä jään läpi peräti kymmenisen hirveä. Hän oli hiihdellyt kolmisen kilometriä jokea pitkin. Yhdessä kohdassa oli ollut kolme hirveä noin metrin välein. Ehkäpä ne olivat perhe? Äiti kertoi kuinka surettavaa oli nähdä ne karvoineen siellä - kuin olisi hautausmaalla hiihtänyt. Voin vain kuvitella miltä tuollaiset näyttävät. Olisinpa nyt itse siellä. Saisi varmaan unohtumattomia luontokuvia...
Tulee mieleen se kohtaus Taru Sormusten herrasta, jossa päähenkilöt kiiruhtavat läpi soisen ruumisjärven.
Eipä mulla muuta - vaivun taas tuonne kirjoittamattomaan ja salaiseen elämääni :D
Äiti kertoi eilen puhelimessa hiihdelleensä Sanginjoen jäällä. Helmikuussa oli ollut hetkellinen sula kausi ja joen jäät olivat heikot. Lukuisia hirviä oli hukkunut heikoilla jäillä. Äitini kertoikin viime hiihtoreissullaan joen jäällä nähneensä jään läpi peräti kymmenisen hirveä. Hän oli hiihdellyt kolmisen kilometriä jokea pitkin. Yhdessä kohdassa oli ollut kolme hirveä noin metrin välein. Ehkäpä ne olivat perhe? Äiti kertoi kuinka surettavaa oli nähdä ne karvoineen siellä - kuin olisi hautausmaalla hiihtänyt. Voin vain kuvitella miltä tuollaiset näyttävät. Olisinpa nyt itse siellä. Saisi varmaan unohtumattomia luontokuvia...
Tulee mieleen se kohtaus Taru Sormusten herrasta, jossa päähenkilöt kiiruhtavat läpi soisen ruumisjärven.
Eipä mulla muuta - vaivun taas tuonne kirjoittamattomaan ja salaiseen elämääni :D