STERNBERK PROJECT, CHICKEN REPUBLIC, call it what you will
Nyt seuraa tosi pitkä entry. Jos luette, lukekaa.
27.12.
Lähdin helvetin aikasin Hämeenlinnasta, ja Suomesta. Olin aikaisin Prahassa. Tapasin PTPIn ihmisiä, kaupungissa tapasin vielä Polinan ja Saran. Oli tosi kummallista, koska tultiin toimeen hirveen hyvin. Oli heti sairaan kylmä, kierreltiin turistien valtaamassa kaupungissa ja käytiin kaljalla ja tupakalla O'Che'sissä, josta tuli jonkunlainen legenda. Myöhästyttiin junasta, tai muut myöhästy, ja sitten muut tuli ja oli hämminkiä, pelattiin Vadimin kanssa korttia ja nukuttiin. Myöhään tultiin Sternberkiin kuolleina. Tapasin hostini ja Marek kertoi mulle että se (Endy) ei puhu enkkua. Puhuttaisiin saksaa. Panikoin. Mutta Endy oli kummallinen, puvussa ja hirveän siisteissä vaatteissa, pitkät tummat hiukset ja ruskeat silmät ja kauniit kasvot ja ihastuin hirvittävän palavasti. Sitten nukuin ja ajattelin vaan että huhhuh.
28.12.
Kukaan host perheessä ei tiennyt että olin vegaani. Ensimmäinen ongelma. Tokana tietysti kieliongelma, en osaakaan saksaa. Eikä kyllä paljon kukaan muukaan. Ja kolmantena se, että olen edelleen hirveän ihastunut Endyyn. Koululla kaikki tapasivat ekan kerran, oli aika jännää vaikka ohjelma sinänsä oli aika yksipuolista. Endy ei tullut mukaan, paitsi kun oltiin kaupunkikiertueella se liittyi seuraan ja kauhistuin kun tajusin että pitäisi tehdä keskustelua vaikkei ole yhteistä kieltä, ja varsinkin koska olin niin ihastunut että olin ihan kohmeessa. Mut jeejee kaikki tutustuivat ja oli oikein jännää vaikka olikin älyttömän kylmää. Olutputki jatkui kun mentiin ekaa kertaa tulevaisuudessa kovin rakkaaksi tulevaan City Bariin ja lisää juomia ja muuta koska oli niin hirveän halpaa. Tajusin myös että Endy ja Polina tulivat hirveän hyvin juttuun koska puhuivat molemmat venäjää, varsinkin Polina.
29.12.
Meillä oli workshoppeja ja ihan hauskaa,varsinkin koska olin eri ryhmässä tiettyjen ihmisten kanssa jotka ovat molemmat mulle kovin tärkeitä mutta joista tarvitsin vähän eroa että saisin mielenrauhan. Varsinkin kaupunkitehtävät oli ihania, koska tavattiin niin sydämmellisiä ihmisiä. Osa puhui enkkua, osa vain tsekkiä, melkein kaikki halusivat auttaa. Javi sekoitti tyttöjen päitä espanjalaisella kohtaustavallaan jne jne, oltiin Ferdan kanssa samassa ryhmässä ja ihan hirveetä ajatella etten sillon vielä tuntenut Ferdaa koska olis voinut olla sillonkin niin hauskaa. Poliisimieskin suostui kuvaan ja allekirjoittamaan ja jeejee vaikka tultiikin viimeisiksi kilpailussa, olin meidän ryhmäpuoliskon puolestapuhuja talviohjelmaa koskien ja meidän ehdotus voitti. Kaikki oli jotenkin onnistunutta. Kivaa ja tutustuttiin taas lisää. Illalla oli järjetön bailumeno. Melkein kaikki projektin ihmiset suuntais disko Lidovkaan, siis Sternberkin kovimpaan menomestaan. Aika jees ihme paikka, sellanen pikkukaupungin klubi. Eli oikeestaan oli ihan kova meno, oli hirveän hauskaa. Endy ei ensin halunnut tulla, mutta tuli kuitenkin. En tiedä johtuiko Polinasta, vai siitä että ei halunnut että joudun menemään yksin. Ferda tuli ja sillä oli hieno hattu. Isaac valitti että kaikki tsekkiläinen on ihan feikkiä libanonilaiseen verrattuna, tupakat, vodka, sikarit. Istuskeltiin ja oli aika garsee meno, mojitoa ja sitten tuli mukaan peliin absinttia, tanssia. Ja kas kummaa, ihan tyhjästä lähti mun iltani ihan lentoon. Pari absintti shottia, ja olin niin päästäni pyörällä, puhuin ensin kovaa, kaatuilin tanssilattialla. Sitten iski yödarra, totaalinen paha olo. Endy piti musta huolta. Lähdettiin aika pian kotiin, ja humalaisuuteni takia oli saksan kieli yhtäkkiä helpompaa. Juteltiin Endyn kanssa myöhään yöhön suhteista ja kaikesta, host äiti tuli keittiöön huutamaan että pidettiin liikaa meteliä. Ja kyllä me nukuttiinkin.
jatkan ehkä huomenna.
27.12.
Lähdin helvetin aikasin Hämeenlinnasta, ja Suomesta. Olin aikaisin Prahassa. Tapasin PTPIn ihmisiä, kaupungissa tapasin vielä Polinan ja Saran. Oli tosi kummallista, koska tultiin toimeen hirveen hyvin. Oli heti sairaan kylmä, kierreltiin turistien valtaamassa kaupungissa ja käytiin kaljalla ja tupakalla O'Che'sissä, josta tuli jonkunlainen legenda. Myöhästyttiin junasta, tai muut myöhästy, ja sitten muut tuli ja oli hämminkiä, pelattiin Vadimin kanssa korttia ja nukuttiin. Myöhään tultiin Sternberkiin kuolleina. Tapasin hostini ja Marek kertoi mulle että se (Endy) ei puhu enkkua. Puhuttaisiin saksaa. Panikoin. Mutta Endy oli kummallinen, puvussa ja hirveän siisteissä vaatteissa, pitkät tummat hiukset ja ruskeat silmät ja kauniit kasvot ja ihastuin hirvittävän palavasti. Sitten nukuin ja ajattelin vaan että huhhuh.
28.12.
Kukaan host perheessä ei tiennyt että olin vegaani. Ensimmäinen ongelma. Tokana tietysti kieliongelma, en osaakaan saksaa. Eikä kyllä paljon kukaan muukaan. Ja kolmantena se, että olen edelleen hirveän ihastunut Endyyn. Koululla kaikki tapasivat ekan kerran, oli aika jännää vaikka ohjelma sinänsä oli aika yksipuolista. Endy ei tullut mukaan, paitsi kun oltiin kaupunkikiertueella se liittyi seuraan ja kauhistuin kun tajusin että pitäisi tehdä keskustelua vaikkei ole yhteistä kieltä, ja varsinkin koska olin niin ihastunut että olin ihan kohmeessa. Mut jeejee kaikki tutustuivat ja oli oikein jännää vaikka olikin älyttömän kylmää. Olutputki jatkui kun mentiin ekaa kertaa tulevaisuudessa kovin rakkaaksi tulevaan City Bariin ja lisää juomia ja muuta koska oli niin hirveän halpaa. Tajusin myös että Endy ja Polina tulivat hirveän hyvin juttuun koska puhuivat molemmat venäjää, varsinkin Polina.
29.12.
Meillä oli workshoppeja ja ihan hauskaa,varsinkin koska olin eri ryhmässä tiettyjen ihmisten kanssa jotka ovat molemmat mulle kovin tärkeitä mutta joista tarvitsin vähän eroa että saisin mielenrauhan. Varsinkin kaupunkitehtävät oli ihania, koska tavattiin niin sydämmellisiä ihmisiä. Osa puhui enkkua, osa vain tsekkiä, melkein kaikki halusivat auttaa. Javi sekoitti tyttöjen päitä espanjalaisella kohtaustavallaan jne jne, oltiin Ferdan kanssa samassa ryhmässä ja ihan hirveetä ajatella etten sillon vielä tuntenut Ferdaa koska olis voinut olla sillonkin niin hauskaa. Poliisimieskin suostui kuvaan ja allekirjoittamaan ja jeejee vaikka tultiikin viimeisiksi kilpailussa, olin meidän ryhmäpuoliskon puolestapuhuja talviohjelmaa koskien ja meidän ehdotus voitti. Kaikki oli jotenkin onnistunutta. Kivaa ja tutustuttiin taas lisää. Illalla oli järjetön bailumeno. Melkein kaikki projektin ihmiset suuntais disko Lidovkaan, siis Sternberkin kovimpaan menomestaan. Aika jees ihme paikka, sellanen pikkukaupungin klubi. Eli oikeestaan oli ihan kova meno, oli hirveän hauskaa. Endy ei ensin halunnut tulla, mutta tuli kuitenkin. En tiedä johtuiko Polinasta, vai siitä että ei halunnut että joudun menemään yksin. Ferda tuli ja sillä oli hieno hattu. Isaac valitti että kaikki tsekkiläinen on ihan feikkiä libanonilaiseen verrattuna, tupakat, vodka, sikarit. Istuskeltiin ja oli aika garsee meno, mojitoa ja sitten tuli mukaan peliin absinttia, tanssia. Ja kas kummaa, ihan tyhjästä lähti mun iltani ihan lentoon. Pari absintti shottia, ja olin niin päästäni pyörällä, puhuin ensin kovaa, kaatuilin tanssilattialla. Sitten iski yödarra, totaalinen paha olo. Endy piti musta huolta. Lähdettiin aika pian kotiin, ja humalaisuuteni takia oli saksan kieli yhtäkkiä helpompaa. Juteltiin Endyn kanssa myöhään yöhön suhteista ja kaikesta, host äiti tuli keittiöön huutamaan että pidettiin liikaa meteliä. Ja kyllä me nukuttiinkin.
jatkan ehkä huomenna.