Uneton (kirosanojen kera)
Puhuttiin tässä taannoin (itse asiassa useammankin kerran) Petran kanssaihmissuhteiden vaikeudesta ja siitä, miten vaikea on löytää - no, sanotaan nyt vaikka että kumppania. Siis mähän en etsi, ja olen jopa surullisenkuuluisa muutaman vuoden kaukosuhteestani Michaeliin, mutta mitäpä siitä. Eipä ole ollut kiusauksiakaan, kun iskurepliikkien parhaimmistoa tähän mennessä on "So you wanna shag then?"
But I digress... Tultiin joka tapauksessa (taas) siihen tulokseen että ihmiset odottaa ihan liikaa suhteilta; monille on kova paikka se jos koko ajan ei ookkaan ihanaa. Arki on ikävä ylläri monelle suhteelle. En ala tässä jakamaan ihmissuhdeneuvoja (ottaa muutenkin päähän tästä aiheesta jauhaminen :P), mutta sanonpa vaan tämän... Vaikka olisi kuinka perkeleen realistinen ja vaikka kuinka yrittäisi muistaa miesten ja naisten väliset erot, niin ei se silti välttämättä toimi.
No joo, olishan se hienoa jos voisi oikeesti heittäytyä suhteeseen (tai oikeestaan tilanteeseen kuin tilanteeseen) täysin varauksetta ja luottavaisena. Ihan varmasti saisi elämästä enemmän irti, jos uskaltaisi elää täysillä - ja toisaalta saisi myös huomattavasti pahemmin elämältä turpaan. Kummat puolet sitten jäisi voitolle loppujen lopuksi, sitä en tiedä. Mä kun elän aina niin että toinen puoli on suojattuna ja odottaa aina pahinta. Pessimistin elämä on ainakin siitä onnellinen, että saa joko oikeassa olemisen tyydytyksen tai sitten positiivisen yllätyksen. :D
[edit]
[deleted section - aamusensurointi iskee]
[/edit]
Sekin tuntuu olevan nykyään ainakin miehillä tapana, ettei erota vaan yksinkertaisesti lopetetaan kommunikoiminen. Siis WTF? Kommunikaatiotavat senkun lisääntyy maailmassa mutta itseilmaisussa mennään sitten takapakkia. Svidun luolamieskulttuuri.
Kyllä naisena oleminen on ihan perseestä. Olen päättänyt, että musta tulee joko tiibetiläinen taistelununna tai sitten seuraava Belle de Jour - tai mikä se nykyvaihtoehto sitten onkin rumille vanhoillepiioille. Alan vaikka moraalinvartijaksi lehden lukijapalstalle.
No, nyt on sitten tilitetty. Jospa nyt saisin unta. Prkl.
*
But I digress... Tultiin joka tapauksessa (taas) siihen tulokseen että ihmiset odottaa ihan liikaa suhteilta; monille on kova paikka se jos koko ajan ei ookkaan ihanaa. Arki on ikävä ylläri monelle suhteelle. En ala tässä jakamaan ihmissuhdeneuvoja (ottaa muutenkin päähän tästä aiheesta jauhaminen :P), mutta sanonpa vaan tämän... Vaikka olisi kuinka perkeleen realistinen ja vaikka kuinka yrittäisi muistaa miesten ja naisten väliset erot, niin ei se silti välttämättä toimi.
No joo, olishan se hienoa jos voisi oikeesti heittäytyä suhteeseen (tai oikeestaan tilanteeseen kuin tilanteeseen) täysin varauksetta ja luottavaisena. Ihan varmasti saisi elämästä enemmän irti, jos uskaltaisi elää täysillä - ja toisaalta saisi myös huomattavasti pahemmin elämältä turpaan. Kummat puolet sitten jäisi voitolle loppujen lopuksi, sitä en tiedä. Mä kun elän aina niin että toinen puoli on suojattuna ja odottaa aina pahinta. Pessimistin elämä on ainakin siitä onnellinen, että saa joko oikeassa olemisen tyydytyksen tai sitten positiivisen yllätyksen. :D
[edit]
[deleted section - aamusensurointi iskee]
[/edit]
Sekin tuntuu olevan nykyään ainakin miehillä tapana, ettei erota vaan yksinkertaisesti lopetetaan kommunikoiminen. Siis WTF? Kommunikaatiotavat senkun lisääntyy maailmassa mutta itseilmaisussa mennään sitten takapakkia. Svidun luolamieskulttuuri.
Kyllä naisena oleminen on ihan perseestä. Olen päättänyt, että musta tulee joko tiibetiläinen taistelununna tai sitten seuraava Belle de Jour - tai mikä se nykyvaihtoehto sitten onkin rumille vanhoillepiioille. Alan vaikka moraalinvartijaksi lehden lukijapalstalle.
No, nyt on sitten tilitetty. Jospa nyt saisin unta. Prkl.
*