Elän!
Toukokuussa lupasin, että alan päivittämään tätä aktiivisesti. Josko jo näin marraskuussa sekin lupaus pitäisi.
Kesä meni yhdessä hurahduksessa, suurin aika kului töissä Fläktin tehtaalla. Kaksivuorotyötä, eli olin lähes jokaisen työvuoron jälkeen niin poikki, että liveen kirjoittaminen ei käynyt mielessä. Elokuussa myös kiereltiin vähän ympäri Suomea. Ja olihan Maiju-rakaskin täällä kesällä käymässä, nähtiin siis ensimmäistä kertaa ihan kasvoista kasvoihin. Vähän jännitti se tapaaminen, mutta hyvin kuitenkin tultiin juttuun ja uudelleenkin kyllä vielä joskus tavataan. Siihen saakkaa tyydymme taas tekstailuun ja mesettämiseen.
Kolmas vuosi kouluakin alkoi jo pari kuukautta sitten ja heti laitettiin niskaan kamalat paineet tulevasta opinnäytetyöstä, jonka aihe meillä mukamas olisi pitänyt olla jo valmiina kun kouluun kesän jälkeen tulimme. Tällä hetkellä, kun valmistumiseen pitäisi vielä olla aikaa runsas puolitoista vuotta ei tuleva opinnäytetyö voisi vähempää kiinnostaa.Mutta ehtiihän sitä tässä, vaikka muuttamaan aivan totaallisesti suunnitelmiin tulevaisuudessa, jos niin haluaa.
8.11. oltiin Juhon kanssa 3 Doors Downin keikalla Helsingin jäähallissa. Oli oikein onnistunut show ja kyllä oli koko 43 euron arvoista. Landing in Londonin aikana taisin muutaman kyyneleenkin vuodattaa ja sama kävi uudelleen kun alkoi soimaan Here without you. Ennen sitä jaksoi naureskella, kuinka joku saattaakin itkeä biisin takia, eipähän enää sillekään tarvitse naureskella. Muutenkin setti oli vallan mainio: tuli niin Kryptonite kuin Away from the sun kuin myös biisejä uusimmalta levyltä.
Tällä hetkellä elämä onkin sitten hetkistä kun yritän tasapainoitella työn ja koulun välillä yrittäen samalla repiä jostakin vapaa-aikaa. Pääsi nimittäin käymään niin, että aloitin viime viikolla työskentelyn Hesburgerilla. Nyt on kaksi työpäivää takana ja tälle viikolle olisi vielä kolme edessä; lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olisi luvassa yövuoro. Nykyään kun alkaa väsymys väkisin painamaan siinä kello 01, niin jännittää miten pärjään yövuorossa, joka loppuu 06. Kassatyöskentelyä tämä on vielä aluksi, ensi viikolla olisi sitten tarkoitus päästä jo keittiöön. Keittiön systeemit vaan näyttävät niin salatieteeltä tällä hetkellä, että en usko koskaan oppivani, kuinka hampurilainen tehdään oikeaoppisesti. (Tosin luulin myös, että en koskaan tule osamaan käyttää kassakonetta, mutta se osoittautuikin yllättävän yksinkertaiseksi asiaksi.) Valitettavasti vain minun ensimmäinen keittiövuoroni olisi ensi lauantaina ja silloin olisi miitti Tampereella, ja sinne miittiin olen suunnitellut meneväni jo syyskuusta. Toivoa siis sopii, että saisin tuon vuoron vaihdettua ja pääsisin tapaamaan illiä ja kumppaneita.
Hesburgerissa minut on kyllä otettu ihanasti vastaan, työkaverit ovat todella mukavia. Eipä tuollaisessa paikassa kyllä viihtyisikään, jos porukka olisi perseestä, niin tiiviisti siellä kuitenkin yhdessä ollaan. Hyvin on kyllä paikalle valikoitunut Turun kerma; samassa paikassa minun kanssani kun työskentelee niin lukioaikainen luokkatoveri kuin samassa koulussa kanssani opiskeleva vuoropäällikkö.
Kesä meni yhdessä hurahduksessa, suurin aika kului töissä Fläktin tehtaalla. Kaksivuorotyötä, eli olin lähes jokaisen työvuoron jälkeen niin poikki, että liveen kirjoittaminen ei käynyt mielessä. Elokuussa myös kiereltiin vähän ympäri Suomea. Ja olihan Maiju-rakaskin täällä kesällä käymässä, nähtiin siis ensimmäistä kertaa ihan kasvoista kasvoihin. Vähän jännitti se tapaaminen, mutta hyvin kuitenkin tultiin juttuun ja uudelleenkin kyllä vielä joskus tavataan. Siihen saakkaa tyydymme taas tekstailuun ja mesettämiseen.
Kolmas vuosi kouluakin alkoi jo pari kuukautta sitten ja heti laitettiin niskaan kamalat paineet tulevasta opinnäytetyöstä, jonka aihe meillä mukamas olisi pitänyt olla jo valmiina kun kouluun kesän jälkeen tulimme. Tällä hetkellä, kun valmistumiseen pitäisi vielä olla aikaa runsas puolitoista vuotta ei tuleva opinnäytetyö voisi vähempää kiinnostaa.Mutta ehtiihän sitä tässä, vaikka muuttamaan aivan totaallisesti suunnitelmiin tulevaisuudessa, jos niin haluaa.
8.11. oltiin Juhon kanssa 3 Doors Downin keikalla Helsingin jäähallissa. Oli oikein onnistunut show ja kyllä oli koko 43 euron arvoista. Landing in Londonin aikana taisin muutaman kyyneleenkin vuodattaa ja sama kävi uudelleen kun alkoi soimaan Here without you. Ennen sitä jaksoi naureskella, kuinka joku saattaakin itkeä biisin takia, eipähän enää sillekään tarvitse naureskella. Muutenkin setti oli vallan mainio: tuli niin Kryptonite kuin Away from the sun kuin myös biisejä uusimmalta levyltä.
Tällä hetkellä elämä onkin sitten hetkistä kun yritän tasapainoitella työn ja koulun välillä yrittäen samalla repiä jostakin vapaa-aikaa. Pääsi nimittäin käymään niin, että aloitin viime viikolla työskentelyn Hesburgerilla. Nyt on kaksi työpäivää takana ja tälle viikolle olisi vielä kolme edessä; lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olisi luvassa yövuoro. Nykyään kun alkaa väsymys väkisin painamaan siinä kello 01, niin jännittää miten pärjään yövuorossa, joka loppuu 06. Kassatyöskentelyä tämä on vielä aluksi, ensi viikolla olisi sitten tarkoitus päästä jo keittiöön. Keittiön systeemit vaan näyttävät niin salatieteeltä tällä hetkellä, että en usko koskaan oppivani, kuinka hampurilainen tehdään oikeaoppisesti. (Tosin luulin myös, että en koskaan tule osamaan käyttää kassakonetta, mutta se osoittautuikin yllättävän yksinkertaiseksi asiaksi.) Valitettavasti vain minun ensimmäinen keittiövuoroni olisi ensi lauantaina ja silloin olisi miitti Tampereella, ja sinne miittiin olen suunnitellut meneväni jo syyskuusta. Toivoa siis sopii, että saisin tuon vuoron vaihdettua ja pääsisin tapaamaan illiä ja kumppaneita.
Hesburgerissa minut on kyllä otettu ihanasti vastaan, työkaverit ovat todella mukavia. Eipä tuollaisessa paikassa kyllä viihtyisikään, jos porukka olisi perseestä, niin tiiviisti siellä kuitenkin yhdessä ollaan. Hyvin on kyllä paikalle valikoitunut Turun kerma; samassa paikassa minun kanssani kun työskentelee niin lukioaikainen luokkatoveri kuin samassa koulussa kanssani opiskeleva vuoropäällikkö.